Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Draivipäivän kuulumiset

28.7.2011

Hei taas,
Nyt on hyvä fiilis ja draivi päällä, kuten ystäväni sanoi kivasti eilen. Puhuttiin siitä miten kotona ollessa on vaikeampi saada sitä draivia päälle, minkä helpommin saavuttaa työelämässä. Helposti vaipuu vähän melankoliseen hiljaiseloon ja laiskotteluun, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Mutta sitten kun kotiäitinä saavuttaa sen innon ja tsempin tunteen, että voisi tehdä vaikka tuhat asiaa samana päivänä, niin se on kuin lottovoitto. Kun tuntee elävänsä täysillä ja itsensä vahvaksi, you know.
Voimaa haimme tänään tietenkin tontilta. Kun näkee miten työt etenee ja koti valmistuu vaihe vaiheelta, niin se on paras muistus siitä, että tänäänkin on syytä olla todella kiitollinen.
Tapamme mukaisesti haimme mennessämme jätskit työmiehille ja itsellemme. Voisi siis sanoa, etää tuomme ahkerille puurtajille pakollisen taukohetken, koska jätskit sulaa alta aikayksikön ja ne on pakko syödä heti eikä hetken päästä ;)
Kaivuri tekemässä täyttöjä kivijalan sisään.
Tontilta onnellisuuden piston saaneina lähdimme hyvillä mielin
taas kerran uimaan. Veljekset nauttivat toistensa seurasta ja vesileikeistä.
Uusi lohikäärmepaattimme löytyi Halpa-Hallista (5,90e).
Rantalukemisenani on parhaillaan meneillään tuore Anna Pihlajaniemen blogikoosteestaan alkunsa saanut kirja Adoptiomatka.
Todella puhutteleva ja silmiä avaava, herkkä ja inhimmillinen adoptiopäiväkirja viiden vuoden lapsen odotuksesta.
Minäkin olen syyllistynyt siihen, että olen kuvitellut tietäväni jotain adoptiosta,
mutta tätä lukiessani olen nöyrtynyt tietämättömyyteni edessä monet kerrat. 
Itkenyt, tuntenut surua sekä empatiaa. Ilon ja eheytymisen aika varmasti koittaa kun sinne asti kirjassani pääsen.
Kirja vie syvälle odotuksen takaisiin tunteisiin ja antaa lukijoille eväitä myös adoptioperheen kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Jokaisen pitäisi mielestäni lukea tämä!
Voin helposti samaistua Annan kokemuksiin, sillä mekin kärsimme aikoinaan lapsettomuudesta ja odotimme esikoistamme muutamia vuosia. Siihen aikaan sisältyi todellakin koko tunteiden kirjo. Nyt voin myös onnellisena äitinä sanoa, että onneksi maailmassa on mahdollisuuksia, ja meille se oli lääketiede, joiden avulla moni voi sittenkin kokea vanhemmuuden ja äitiyden ilon!
Onnea Anna teille ihanan tytön saannin johdosta, nauttikaa toisistanne joka päivä - niin mekin parhaamme mukaan teemme <3

Laitanpa tähän vielä vähän vanhemman kuvan minun ihmeistäni yöpuvut päällä ja sitten jotain kaunista, mikä odotti meitä kotiin tullessa....eli elämäni ensimmäiset itse kasvattamani kurkut valmiina poimittaviksi :D
Kaunista ja draivikasta loppuviikkoa lukijoille!
-Miia

p.s. Muistattehan vanhat lukijat siirtyä myös tänne, niin pääsen eroon kultahipuista ;)


2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Ihania kuulumisia taas! Itse olen myös varannut tuon kirjan kirjastosta ja innolla odotan että saan aloittaa sitä lukemaan.

Koskettava oli myös oma kertomuksesi, hienoa että kuitenkin olette saaneet noin söpöt pojat! Se äidiksi tuleminen ei tosiaan olekaan niin itsestään selvä juttu, vaikka sitä varsinkin joskus nuorena niin selvyytenä pitikin, että jokainenhan nyt lapsia saa joka niitä haluaa :)

Kurkut on varmaan maukkaita!

Miia kirjoitti...

Niin onkin, nuorena koko maailma oli avoin ja kaikki mahdollista ;)
Mutta vastoinkäymiset opettaa paljon, eli en niistä kipeistäkään vuosista luopuisi! Joo olemme todella onnekkaita, lapsia ei ainakaan enää pidä itsestäänselvyytenä :)

Antoisia lukuhetkiä sinne myös!

Proudly designed by Mlekoshi playground