Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kivinen polku. Perillä niityt.

23.7.2011

Rakentaminen on välillä kuin kivinen polku. Se on kovaa jalkojen alla ja siinä ei pysty levähtämään. Ei auta kuin ottaa askelia toisensa jälkeen ja jatkaa matkaa. Onneksi määränpäänä olevat niityt lähenevät päivä päivältä. Sitten on lupa hengähtää ja heittäytyä huolettomaksi. Kaikki, koko perhe, taas yhdessä.

Mies on ollut ihanan ahkera, todella, ja pakkohan se on. Hän lähtee aamuvarhain ja saapuu illalla myöhään kun pojat ovat jo nukkumassa. Parisuhdetta ylläpitävä kommunikaation tarve on kokenut kovan kolauksen. Huomenta, hyvää yötä ja heippa - siinäpä ne väsyneiden keskustelut ovatkin! Ehkäpä juuri naiselle se on kovempi paikka, kun ei ole enää mies kuuntelemassa höpötyksiä, sydämen tuntoja ja tukemassa mielen ailahteluissa. Nyt on voimavarat löydettävä vain itsestä, katsottava mistä minut on todella tehty! Lapsilta saa onneksi paljon voimaa ja rakkautta. Heille voi höpöttää niin paljon kun sielu sietää, kunhan katsoo mitä suustaan päästää :)
Talonkin kivijalka alkaa pian olla rappia vaille valmis.
Ikävää ja yksinäisyyttä olemme edelleen paikkailleet reissaamalla, minä ja pojat, voimiemme mukaan. Ainahan se on pienten lasten kanssa niin, että vaikka reissut antavat paljon muuta ajateltavaa ja iloista vaihtelua, niin ne myös verottavat jonkin verran voimia. Sopivassa suhteessa, pakottavan tarpeen tullen, siinä hyvä ohjenuora. Toissapäivänä käväisimme pikaisesti tivolissa, missä Abelkin uskaltautui ensimmäistä kertaa leppäkerttuauton kyytiin. Se oli jotenkin ihan hänen näköisensä. Söpö ja pyöreä. 
 Aika on mennyt tässä vakuumissa kuitenkin kovin nopeaa. Minulla ja lapsilla on enää kaksi yhteistä lomaviikkoa ja sitten palaan töihin ja pojat hoitoon. Sekin muutos on kuitenkin tervetullut - elämä menee eteenpäin! Niin ja onneksi meille on pian tulossa kesän ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen, koko perheen yhteinen pieni irtiotto mökille hyvien ystävien seurassa! Järven aaltojen liplatusta ja ajatusten purkua iltanuotion äärellä....I can hardly wait :)
-Miia

4 kommenttia:

saaramaija kirjoitti...

Musta ei olisi tuohon... Toivon teille paljon voimia! Unelmien takia on tehtävä uhrauksia... eihän ne muuten minkään arvoisia olisikaan!

Hanna kirjoitti...

Herkullisesti kirjoittelet!

Miia kirjoitti...

Saara-Maija,
Näin se on, hiellä ja kyynelillä rakennettu unelma on moninverroin rakkaampi ja arvokkaampi!
Kiitos Hanna ja Saara, olette ihania <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kirjoitat kauniisti. Tulin vain jättämään terveiset satunnaiselta vierailijalta: blogisi tekstit erottuvat edukseen :)

Proudly designed by Mlekoshi playground