Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Vauvat reippaina. Eikä!

1.7.2011

Kuvamateriaalia ja blogi-ideoita syntyy kuin sieniä sateella, mutta aika on ainut rajoite päästä niitä kanssanne jakamaan. Ajattelin siis pistää tälläisiä pikkuisia pävityksiä nyt vähän tiheämpään viime päivistämme, kun pojat juuri sopivasti kävivät yhtäaaikaa nukkumaan ja ulkonakin alkoi satamaan. Toivottavasti jokin kuurosade vain, tykkään kyllä helteestä.
Ollessamme kyläilemässä Varpusia-blogin Virpin luona, havahduin siihen todellisuuteen miten lapset kasvavat nopeaa - vähän liian nopeaa! Pikkuisemme, ne kakkoset jotka ovat yhä äidin vauvan roolissa, olivat jo niin isoja ja reippaita. Jotenkin toisen kotona ja toisten lasten seurassa sen huomaa paremmin. Abel nimittäin aamuin illoin ihmetyksekseni istui isolla tuolilla ja lappasi ilman apuani puurot itse suuhunsa. Siinä ne kaksi pyjamapukuista kauhoivat kilpaa minkä kerkesivät!! Ei että, minä mamma kun olen lähes aina passannut pikkuistani ja syöttänyt. Kääk, iski kriisi, sehän pärjää kohta jo ilman minua! ;)
Virpi-äiti antoi oivan vinkin...puuron koostumus on se tärkein pointti, että homma sujuu! :) Ei siis liian löysää, eikä liian jytkyä. Itse olen aina lapsesta asti kammoksunut kaurapuuroa, joten en voinut uskoa silmiäni miten hyvin se tälle "vauvalle" maistui ihan sellaisenaankin (kotona laitan yleensä hilloa tai muuta houkutinta päälle). Oho, lautanen on jo tyhjä! Taas sain hyvän muistutuksen siitä, miten jokainen vanhempi siirtää omia ennakkoluulojaankin lastensa kasvatukseen....No kun eihän sille nyt aina puuro voi maistua! Eihän se nyt vielä osaa laittaa lusikkaa suorassa suuhun! Pah! Ja mitä vielä!

Matkailu avartaa tässäkin mielessä ;)

2 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Tuohon viimeiseen huomioosi ennakkoluulojen siirtämisestä pitää taas kerran kertoa oma muinainen kokemus:

Esikoisen synnyttyä olin melko alkuiltoina jättämässä pientä yölamppua palamaan huoneeseen. Mies kysyi, miksen sammuta sitä. Minä selittämään, ettei vauvalla ole turvatonta pimeässä. Siihen mies ällistyneenä, että pimeässähän se on tottunut olemaan yhdeksän kuukautta. Niinpä! En ollut tullut ajatelleeksi, vaan olin siirtämässä automaattisesti ajatusta, että pimeä on pelottavaa. Siitä lähtien hoidinkin vauvan öisin pimeässä ja kun muutimme maalle, kävimme pilkkopimeässä ihan pienestä kävelylenkeillä ja leikkimässä pihalla - tai no, niin pimeässä kuin Etelä-Suomessa 10 km päässä kaupungista voi olla, sillä tosiasiassahan taajamien (ja meidän tapauksessamme myös 2 km päässä olevien kasvihuoneiden) valot heijastuvat etenkin pilvisinä iltoina ja öinä niin, ettei oikeaa pimeää tule koskaan.

Lapsista kasvoi täysin pimeänpelottomia. Siksi yhden kerran ällistyin, kun tarhaikäinen lapsi halusi illalla valot palamaan. Miksi? Siksi kun tarhassa täti oli sanonut, että voi vaikka jättää illalla yövalon palamaan, niin sitten ei pelota. Minä kysyin lapselta, oliko häntä sitten joskus pimeä pelottanut. Ei ollut mut jos rupeaa... Mietimme sitten asiaa yhdessä ja päädyimme, että jos kuitenkin jätetään valot palamaan vasta sitten, kun ensin on pimeässä pelottanut. Eikä valoja todellakaan tarvinnut jättää päälle koskaan.

Seuraavaksi puhuin tarhantädille, joka tietysti hyvänhyvyyttään oli tällaisen neuvon antanut. Hän kuulemma itse kovasti pelkäsi pimeää (nelikymppinen!?!) eikä ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi, että samalla kun antoi ohjeita, miten pimeänpelosta voisi päästä, opetti lapsille, että pimeässä on jotain pelottavaa. (Vaikkei ole, pimeähän on erittäin turvallista - siellä mikään "vaara" ei näe sinua!)

Miia kirjoitti...

Kiitos anonyymi tärkeästä kommentistasi - olet ihan oikeassa!!
Me aikuiset pelkäämme asioita ja sitten siirrämme ne pelot lapsille. Lapsihan on alkujaan ihan luottavainen ja avoin kaikelle ja ei osaa juuri mitään pelätä. Eikö ole sääli, että me tavallaan "turmelemme" lapsen puhtaan mielen!

Mitä tulee tuohon pimeänpelkoon, niin olen myös kasvattaja Wahlgrenin ohjen mukaisesti laittanut poikamme vauvasta asti nukkumaan pilkkopimeään huoneeseen ja koskaan eivät ole sitä pelänneet tai vieroksuneet. Päin vastoin, jos on liian valoisaa niin uni ei tule niin helposti.
Sehän on ihan luonnollinen tapakin opettaa lapselle vuorokausirytmiä - yöllä kun nukutaan on pimeää ja päivällä kun touhutaan on valoisaa. On hassua, että nyt kun kaikki lasten yölamput ovat muodissa, niin meinaan itsekin hairahtua vaikka sille ei ole mitään tarvetta. Yksikin ihkauusi ikean yölamppu lojuu meillä käyttämättömänä kaapissa :) Juu, uskon että pimeys myös rauhoittaa lasta, ihan niinkuin aikuistakin, ellei ole jo ehtinyt oppimaan sellaista valhetta että pimeys on pelottava asia. Itsekin nukahdan pimeässä helpommin.
Ei muutakun jatketaan pimeydestäkin nauttimista - maalla se yön pimeys on ihanaa! :)

Proudly designed by Mlekoshi playground