Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Hyvästejä kesälle

8.8.2011

Kesä on ollut ihana, I-H-A-N-A!!! Siihen on toki liittynyt monenlaista vaihetta ja tunnemyrskyäkin, mutta se on elämää, varsinkin kun taloa ollaan rakentamassa. Huojentuneen onnellisena voin nyt todeta, että rakennusvaiheen ensimmäinen kesäni lasten kanssa on läpäisty kunnialla. Itsekin välillä ihmettelen, että vaikka olen viimeiset 3 kuukautta ollut pääsääntöisesti yksinhuoltajana ja laittanut lapset lähes joka ilta nukkumaan omin voimin, niin se ei ole tuntunutkaan niin kamalalta kun mitä pelkäsin. Pelkäsin väsyväni totaalisesti ja masentuvani yksinäisyyteen, mutta toisin onneksi kävi. Kesä on niin kaunis ja lämmin vuodenaika, ja minä olen kesäihminen, silloin herään henkiin! <3 Ei kesällä voi olla muuta kuin onnellinen...no välillä toki vähän väsynytkin, mutta eihän sitä enää muista! ;)
Ja rakentaminen, unelmien toteutuminen, on ollut kantavana voimana kaiken ponnistelun keskellä. Jos kyseessä olisi jokin muu projekti, niin ei tälläistä varmaan jaksaisikaan. Mutta kyseessä on meidän elämä, meidän tulevaisuus....se on tärkeää ja vaivan arvoista!

Ylläolevan auringonkukan sain viime äitienpäivänä lahjaksi pienenä 10 cm:n taimena lastemme hoitotädiltä. Ajatella, että hän oli Elian kanssa istuttanut jo talvella siemenen purkkiin kasvamaan, hoitanut ja kasvattanut sitä yhdessä lasteni kanssa  - ja vain minua varten! Sitten keväisenä äitienpäivänä he yllättivät minut ylpeänä ojentamalla minulle kasvattamansa kukan taimen. Ohjeeksi sain istuttaa sen kesän saapuessa maahan ja nyt se on tuottanut minulle ensimmäiset kauniit punaiset kukkansa - olen niin otettu joka kerta kun sitä katson! Voiko kukaan antaa ihanampaa lahjaa, vaivalla ja ajatuksella itse tehty <3
Luulenpa, että ainakin lasten osalta kesän viimeiset ruokailutkin on nyt nautittu takaterassilla. Pelargoniat toki vielä kukkivat runsaana onneksi pitkälle syksyyn asti. Nämä kauniit loppukesän illat terassilla istahtaen toki jatkuvat, ne minun omat hetket. Haikeudella myös luovun taas talven tullen kukkaisista kesäverhoistani, Lauritzonin Violasta.

Sain pöydänkin valmiiksi ja siitä tuli tosi I-H-A-N-A, oon ihan innoissani! <3 Kun viimeinenkin maalikerros tuli hiottua, tasoon paljastui mitä kaunein koivuinen puupinta. Tämä on niin parasta: kun ostaa vanhaa vähän niin kuin sikaa säkissä, tietämättä mitä kuluneen maalin alla on, ja sitten saa esiin sellaista kauneutta mitä ei osannut odottaakaan!! Aaah, olen niin fliiliksissä "uudesta" pöydästäni, jota ei enää tarvitse piilotella pöytäliinojen alle! <3
Käsittelin pöydän tason Osmo Colorin Kuusi-sävyisellä vahalla. Toisen kerroksen teen vielä myöhemmin värittömällä.
Puupöytää ihastellessa herää ajatus tulevan keittiön tasoista. Kyllä ne ehkä sittenkin voisivat olla puuta, koska mikään ei ole kauniimpaa! Puutaso on niin lämmin ja kodikas <3
Keittiön pöydän tasolla on nyt kiva fiilistellä, ottaa tunnelmakuvia mm. näistä kurkuista, joita pukkaa kypsymään nopeampaa kuin ehditään syömään ;D
Tässä vielä kuva vähän kauempaa, jotta näette alkuperäisen maalin pöydän alaosassa. Se saa ehkä lähteä sitten myöhemmin, tähän kiireeseen en nyt sitä ala hiomaan. Ja ihan kivalta pöytä näyttää näinkin. Harmaat tuolit löytyivät aikanaan Uusikaarlepyyn markkinoilta, jotka ovat taas tulossa 19.-20.8. - ja nehän ovat yön yli markkinat, eli löytöjä saa tehdä niin kauan kuin jaksaa pysyä hereillä! ;)
Vielä muutama kuva sisältä, ikkunanäkymistäni, joita tulee myös ikävä. Kesässä ihanaa ovat kukat ja vehreys....kauneus suorastaan tulvii tupaan! No onneksi talvella tilalle tulee kaunis valkoinen lumi ja lyhdyt, kyllä nekin hivelevät silmää :)

Abelilta terkkuja :)
Nautitaan vielä hetki kesän kauneudesta, ja tsemppiä kaikille syksyn uusiin haasteisiin!
-Miia

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia ja vanhaa tunnelmaa, sellasta josta minä myös pidän :) Mukavia kunnostusprojekteja, voi kun minullakin olisi aikaa kaikenlaiseen. Tuo pöydän pinta on kyllä todella hieno.
Olen jotenkin eksynyt blogiisi, tätä on mukava seurata. Tsemppiä rakentamiseen ja "yksinhuoltaja" arkeen, meille se on tuttua miehen töiden kautta, kun häntä ei juuri kesäisin kotona näy..Mutta ihmeesti sitä vaan jaksaa kolmenkin pienen kanssa touhuta ja laittaa nukkumaan ym. kotihommat tehdä, vaikka joskus kaipaisi sitä toista osapuolta enemmän kotiin.
-Aino-Maija-

Irmastiina kirjoitti...

Ihanaa ja niin tunnelmallista.

Hieno tuo auringonkukka...en ole niitä ennen nähnyt, kuin keltaisena. On muuten yksi lempi kukistani...pitääpä ensi talvena koittaa, josko minultakin kasvatus onnistuisi...☺

Satu kirjoitti...

Oi miten ihana blogi sinulla täällä! Kauniita kuvia ja ihania juttuja. Tulen toistekin!! :)

Marika kirjoitti...

Ihana kukkanen, ihanalla tarinalla :) Ja tuo pöytä, vau mikä aarre! Laita ihmeessä tasot puusta jos yhtään siltä tuntuu, aito puu on vaan niin kaunis pinta.

Hanna kirjoitti...

Ihana, palkinnoista paras odottaa sua, kun jaksat ola yksinhuoltajana rakentamisen ajan! Ehkä se palkitsee kaikki yksinäiset hetket, jolloin kaipaa toista avuksi ja seuraksi!

Tosi kaunis pöytä tuosta tulikin! Ja kiva, kun jalat on valkoiset ja taso puun sävyä! Erilainen, niin persoonallinen!

Voimia sinne arjen alkaessa!!

Laura kirjoitti...

moi, ihana tuli tosiaan pöydästäsi! :) on se ihana kun näkee vaivaa ja tulee nättiä. tsemppiä sulle yksihuoltajam arkeen!! se on välillä aika rankkaa... ( meidän isi on suurimman san vuodesta matkatöissä :( ) mutta kummasti meistä nykyajan mameistakin löytyy sisua tosi paikan edessä! :) kivoja syyspäiviä teille! :)
ps. ihan liikuttava tuo kukka, ihana!

Miia kirjoitti...

Aino-Maija ja Satu, kiva kun olette "eksyneet" ja viihtyneet :) Kiitos ja tsemppiä Aino-Maijalle myös!

Irmastiina, kokeile ihmeessä....minäkin voisin itsekin kokeilla ekaa kertaa kasvattaa...tykkäsin kans niin tosta punasesta auringonkukasta...se on niin kauniin murretun punainen.

Marika, joo puutaso on ehdoton suosikki. ajatonkin, aina muodissa tai ei koskaan pois muodista ;) puu on aina puuta!

Hanna, sanos muuta. Se palkinto tulee olemaan niin ihana, jos kaikki hyvin menee, että ei sitä vielä edes voi käsittää! Se on varmaan sit ihan epätodellinen fiilis kun saa muuttaa omaan kotiin!! <3

Laura, kiitos paljon ja sitä samaa teille...ollaan me äidit vaan maailman kantava voima ;)

Proudly designed by Mlekoshi playground