Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Aikaa lapselle

11.9.2011


Lisää aikaa lapselle.

Siinä suuri haaste nykypäivän perheille ja vanhemmille. Aihetta viitattiin myös Meidän Perhe -lehdessä No 5/2011, jonka "Paremmaksi vanhemmaksi" -palstalla tarjottiin avuksi seitsemän lapsen isän, kasvatustieteen professori
Juha T. Hakalan ajatuksia ja vinkkejä. 
Itse sain etuoikeuden istua Hakalan pitämällä kasvatusalan luennolla viime kuussa. Reppuun jäi paljon hyvää ajateltavaa. Siinä on viisas ja maanläheinen mies ja isä, joka ei pelkää ottaa kantaa yhteiskuntapoliittisiinkaan aiheisiin. Hänen kirjojaan aion vielä hakea kirjastosta, kuten mm.:

* Pakattu aika. Kiireen imusta hallittuun hidasteluun (Gummerus 2010)
* Isän kasvatusoppi (Gummerus 2009)
ja pian ilmestyvä
Onnellinen lapsi (Gummerus 2011)
Kirjoja voi myös tilata mm. täältä.

Tässä hyviä Juha T. Hakalan vinkkejä Meidän Perheen lukijoille (5/2011), jotka haluan kanssasi jakaa:
1. Jätä työt työpaikalle. Kotiin viety ansiotyö on lapsuuden vihollinen.
2. Ota lapsi mukaan seuraksi, kun teet itse kotihommia.
3. Kun harrastat, keksi harrastuksia, joita voi tehdä kotipiirissä.
4. Vahvista itsetuntoasi ja uskoa omaan elämäntapaasi. Lopeta vertailu muihin. Vaikka naapurin äiti käy kuntosalilla joka päivä, so what?


Minä ja pikkuiseni otimme omaa hidastettua yhteistä aikaamme tänään leikkikentän merkeissä. Kiikutin poikia vuoronperään ihan kyllästymiseen asti, kiireettä ja antaumuksella. Olin läsnä ja kuuntelin esikoisen höpinöitä. Katselimme puita ja taivasta ja juttelimme elämästämme, isästä ja rakentamisesta. Se oli koskettava yhteinen, pysähtynyt hetki kiireisen elämäntilanteemme keskellä. <3
- Miia



8 kommenttia:

Sabuska kirjoitti...

Tärkeää asiaa ja niin nyt toteutettavaa, itse työskentelen kiireisten uravanhempien lapsien kanssa on surullista, kun lapselle ei ole vanhemmilla aikaa :-(

Anonyymi kirjoitti...

Hi!
Kiitos vinkistä. Tämähän on ihana blogi! Enkä tiennytkään, että myös harrastat vanhojen huonekalujen remppaamista. Se on sydäntäni lähellä...Koko ajan joku mööpeli maalattavana kellarikerroksen "kerho"huoneessa.Oiva tila tämmöiselle hörhölle. Ja tuo Kyyjärven Rustiikki on kiva paikka,olen ostanut sieltä vanhan puusängyn keskimmäiselle prinsessalleni.Minä kun inhoan lastulevyjä, eikä nykyään juuri muuta myydä.Mutta eipä meillä mitään uutta löydykään kodista. Talokin on vm.1948 ja oikein hyvin rakennettu. Seinät ovat umpipuuta levyjen alla, ja lattialautoja ollaan hiljalleen kaivettu esiin parkettien ja muovimattojen alta. Ja maalattu pellavaöljymaalilla valkoisiksi. Projekti on siis meilläkin, vaikka rakentamisen vaivalta vältyttiin. Remontti on koko ajan jossain päin taloa. Eikä nykyään ole helppoa olla perinneremppaaja, itse on saanut etsiä tietoa hengittävistä materiaaleista jne. Tänä laminaattien aikakautena.
Iloa syksyyn kollega!
-Kolme rinsessaa kotona

soila kirjoitti...

Voi ihana oli kuulla, kun edellinen kommentoija kertoi mun haavesta perinnerakentamisesta. Hengittävä vanha talo olis mun käden ulttuvissa. Mutta haaveena varmaan säilyy, toivottavasti vielä lapsenlapsillenikin paikkana se rakas sata vuotta vanha ja isoo ja korkea pappani isän tekemä ja upea talo.Olen nauhoittanu perinnerakentamisesta kaikki ohjelmat. Olis vain aikaa....

-Elli- kirjoitti...

Juuri näin. Tyytyväinen hymy huulilla luin juttuasi. Itse olen yrittänyt olemaan hetkessä myös enemmän läsnä, ja toteamaan että elämä ei ole suorittamista vaan elämistä. Varsinkin lapsien kanssa jokaisesta hetkestä yrittää nauttia, ainakin mahdollisimman monesta. Lapset ei tarvitse ihmeellisiä asioita viihtyäkseen, vaan ne ihanat ja rakkaat omat vanhemmat.
pai te vei, ihana blogi :)

Miia kirjoitti...

Sabuska, joo aina välillä minäkin haaveilija vakavoidun ja tämä aihe on kyllä lähellä sydäntäni, kuten myös selvästi sinunkin. Minäkin näen työssäni koulumaailmassa sitä valitettavaa hedelmää kun vanhemmilla ei ole lapsilleen aikaa :(

Anonyymi kolmen rinsessan äiti, tervetuloa! :) Ihana nähdä miten samanhenkisiä ihmisiä vaan jotenkin tänne eksyy ja sitten voidaan yhdessä jakaa haaveita ja ajatuksia tätäkin kautta. Kuulostaa kovin tutulta tuo "hörhöilysi", mulla ihan sama homma, sukulaistenkin nurkat on täytetty vanhoilla rempattavilla mööpelielläni ;) Onneksi pian valmistuu autotalli ja omat remppatilat. En myöskään tykkää uusista lastulevykalusteista, kaikki saisi olla vanhaa jos multa kysytään :)
Hei onnea ja jaksamista teillekin kotiprojektiin, valkoiset pellavaöljytyt lattialankut kuulostaa taivaalliselta. Itse en saanut sitä vanhaa taloa rempattavaksi, niin sitten koitetaan rakentaa ja sisustaa uusi talo vanhaan tyyliin :) <3
Hyvää syksyä sinullekin!

Ja sinulle Soila, kyllä se on vielä mahdollista, ei sitä tiedä vaikka sekin haaveemme vielä joskus toteutuu =)

Miia kirjoitti...

Kiitos Elli sinullekin, sait myös hymyn minun huulilleni :)) Olet niin oikeassa, me olemme kaikki mitä lapsemme tarvitsevat! <3

Päivi kirjoitti...

olen lukenut tuon isän kasvatusoppi. yhdyn kyllä oikeastaan kaikkeen hänen ajatuksiin.(toinen on jari sinkkonen ketä ihailen ja arvostan.)
pysähtyä lapsen askelille. se on tärkeää. itelle jotkut lapsen jutut ja jotkut teot ovat tylsää jotka tekis mieli ohittaa, mutta pysähtymällä sitten saa itsekkin.

Laura kirjoitti...

voi että toi on kyllä niin tärkeää!! että oikeasti muistaa olla lapselle läsnä.. miten se välillä voi unohtuakin, on mua niin kiireistä kotihommien ym. kanssa!
kiitos, tämä oli hyvä muistutus!

Proudly designed by Mlekoshi playground