Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pieniä sanoja suuresta onnesta

22.10.2011

Näissä syksyn pimeissä illoissa on sitä jotakin, mikä pistää miettimään elämää.
Miten olemme tähän kaikin puolin harmoniseen pisteeseen viimein tulleet ja mitä se on vaatinut.
Jokainen pitkään aviossa ollut tietää, ettei yhteen sulautuminen ja seesteinen onnen tunne tule itsellään.
Se on vaatinut vuosien työtä, sitoutumista, tahtomista ja edelleen tahtomista.
Ja erittäin paljon avointa keskustelua.
Juuri eilen tuumasin miehelleni, että koen olevani omalla paikallani elämässä.
Aina ei ole ollut niin. Muistan kuinka tutut kerran puhuivat minulle eräästä upeasta, elämänmyönteisestä naisesta sanoen, että hän on ihan elementissään. Salaa toivoin sisälläni, että voisin sanoa itsestäni samaa.
Silloin elämässäni eivät asiat olleet niin hyvin ja minusta paistoi ulospäin katkeruus. Mutta eilen havahduin tähän ajatukseen, että nyt voin viimein sanoa myös itsestäni, että olen elementissäni! Se tuo ihanan rauhan ja onnen sydämeen.
Tietenkin oma perhe, omien arvojen mukainen elämäntyö ja ystävät ovat ne elämän tärkeimmät elementit. Mutta uskokaa tai älkää, myös blogin aloittaminen on ollut minulle yksi tärkeä tekijä tähän onneen.
Tämä ajatus voi jostain teistä tuntua oudolta, mutta minusta on jo vuosia tuntunut, että sisälläni on kuin jokin luovuuden pato, joka kaipaa päästä vapaaksi. Halu toteuttaa itseään sekä nähdä kauneutta pienissä asioissa, kirjoittaa niistä ja valokuvata niitä. Minusta on tullut siinä samassa paljon onnellisempi ihminen, kun olen opetellut näkemään elämäni kauneutta. Se on surullista, että kaikilla ei ole vielä/enää samoja silmälaseja päässään ja siksi he saattavat kokea tällaiset onnellisen lässytykset ärsyttävinä, mutta sekin on vain elämää.....kaikelle on oma aikansa. En voi syyttää ketään, kun olen itsekin samasta suosta pelastettu. ;)
Onnellisuuden aiheita on välillä ihan hyvä kerrata itselleen:
- Olen elossa, olen terve!
- Minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka välittävät minusta ja rakastavat minua.
- Olen saanut ihanan elämänkumppanin ja lapsia - suurimmat haaveeni ovat siis käyneet toteen.
-  Minulla on paikka maanpäällä, jota voin kutsua kodiksi.
- Minulla on leipää pöydässä ja lämpimät vaatteet, jopa enemmän materiaalista hyvää kuin tarvitsen.
- Olen saanut opiskella ilmaiseksi itselleni ammatin, jolla nyt voin elättää itseni ja perheeni.
- Voin tällä materiaalisella hyvällä myös auttaa muita tarvitsevia.
- Minulla on sananvapaus ja mahdollisuus naisena toteuttaa itseäni ja unelmiani. Olen suomalainen!
Ja niin pois päin......listaa voisi jatkaa vaikka miten.
Miksi siis olisin allapäin tai tyytymätön elämääni?
Miksi vertailisin ja valittaisin?
- Ja jos asiani eivät olisi niin hyvin, niin minulla olisi mahdollisuus yrittää muuttaa niitä.
Onnea on myös tallustella kotosalla nämä uudet beige-valkoiset Reinot jalassa. :)
Kiitollisin terveisin,
Miia

8 kommenttia:

Ruususuun äiti kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu! Ei siihen onnellisuuteen kuitenkaan tarvita paljon, mukavaa viikonloppua!

Katja kirjoitti...

Ihana teksti! Sait tällä hyvän mielen myös minulle <3 Kiitos!

Anne kirjoitti...

Ihana kirjoitus!
Ymmärrän täysin tuon blogin pitämisestä tulevan tyytyväisyyden. Sitä ei osaa oikein selittää mistä se johtuu. Ehkä siitä, että kuvien kautta näkee itsekin ympärillä olevan kauneuden erilailla. Blogi on kuin päivittyvä kiitollisuuspäiväkirja kuvien muodossa :)

Kaikkea hyvää sinulle ja kiva kun tunnet olevasi nyt elementissäsi <3

Sabuska kirjoitti...

Tässä kiireisessä arjessa on hyvä välillä pysähtyä ja oikein konkreettisesti vaikka listata aiheita joista on syytä olla onnellinen. Monesti ihminen vasta ymmärtää onnen, ollessaan vaarassa menettää sen.
Muistan tänäänkin kiittää siitä onnesta mitä minulla on, kiitos muistutuksesta!

Ellis kirjoitti...

Kirjoitit kauniisti elämästäsi - minäkin uskon siihen, että positiiviset asiat ja oma asenne vaikuttaa elämänlaatuun. Usein ne parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia, tai ainakaan niitä ei voi ostaa mistään valmiina. Siinäkin komppaan sinua, että oman blogin pitäminen konkretisoi oman eämän tärkeitä asioita ja tavallaan piirtää ne näkyväksi, sekin siis ihan varmasti lisää onnellisuutta :)
Ihanaa, onnellista syksyä sinne teille rakennusprojektin keskelle - sekin on hieno matka, jossa jokaisella kilometrillä on oma merkityksensä.

Anonyymi kirjoitti...

Tää on hyvä näkökulma, jota en ole tullut noin selkeästi ennen ajatelleeksikaan. Joissain blogeissa on kyllästymiseen saakka vatvottu, onko blogien tarkoitus kuvata elämää realistisesti kaikki sotkut esitellen vai kauniisti rajaten. Näkökulma on ollut oikeastaan lukijan - mitä lukijalle halutaan näyttää (ja pohdinnoissa taas on mietitty, milloin lukijaa "huijataan" ja saako lukijaa "huijata" esim. vain nättien asioiden kirjoittamisella vai pitääkö peräti näin tehdä).

Sinun kirjoituksesi veikin näkökulman kirjoittajaan, kokijaan: mitä haluan omasta elämästäni huomata. Ero on oikeastaan dramaattisen merkittävä. Kyse ei ole oman elämän "esittämisestä" yleisölle tietyn laisena, vaan siitä, että haluaa hahmottaa itselleen kaiken kaaoksen (enkä tarkoita realistista sotkua, vaan ajan vääjäämättömän kulumisen ja yhden hetken lukemattomien samanaikaisten tapahtumisten aiheuttamaa tulvaa) keskellä tietyt, itselle tasapainoa ja mielihyvää tuovat asiat (joita ei ehkä muuten siinä kaaoksessa huomaisi).

Miksi tämä sitten pitää tehdä yleisölle, kysyy varmasti joku. Uskon, että yleisö tekee oman osuuden tässä hahmottamisessa. On mietittävä oman kokemuksen totuutta toisin kuin jos kirjoittaisi vain päiväkirjaa vihkoon.

Hyvä teksti ja mielstäni tosi hyvä motiivi blogin pitoon.

Ja toi lamppu ON kaunis!!!!

Anonyymi kirjoitti...

PS. Siis toi Lazy Days -kirjoituksessa ollut lamppu :-)

PS2. 24 vuotta aviossa olleena voin myös todeta, että avoimen keskustelun lisäksi jokseenkin yhtä tärkeää on olla sanomatta kaikkea, mitä ajattelee! Sanoilla on taipumus ruveta elämään omaa elämäänsä sen jälkeen, kun ne ovat suusta ulos päässeet eikä etukäteen ollenkaan aina osaa ennustaa, millaiseksi riiviöksi mikäkin pieni sananpoikanen äkkiä kasvaa.

Miia kirjoitti...

Anonyymi,
wou, olen otettu kirjoituksestasi, sanoit niin tyhjentävästi kaiken mitä koen ja ajattelen. Juuri noin.
Kun aloitin blogin, niin paljon mietin sitä sanontaa, että "kellä onni on, se onnen kätkeköön" ja tiesin rikkovani tuota viisautta. Mutta kuitenkin se mitä koin sydämessäni sanoi toista. Tulin onnelliseksi kun sain alkaa jakaa hippusia onnestani jollekin toiselle...ekan blogini extemporenimikin oli "Rakkauden kultahippuja"....ehkä se vähän kertoo siitä mitä halusin jakaa :)
Toisaalta blogia voisi puoltaa ja verrata normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa...emmehän me kaikille tutuillekaan kahvipöydässä kerro ihan kaikkea elämästämme. Ja "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Eli miksi ei saisi blogin kautta jakaa pienistäkin asioista tulevaa iloa ja onneaan julkisesti, kun sitähän kirjat/naistenlehdetkin ovat pullollaan...ihania elämäntarinoita! :)
Niin ja sitten motiivina on myös taustalla pieni halu vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Tai halu jakaa intohimonkohteita. Joo, minulle on käynyt aina ennen blogianikin valokuvaamisharrastukseni myötä niin, että kun kauniit asiat kuvissani konkretisoituvat, niin ne saavat minut itsekin hoksaamaan miten kaunista elämäni on. Mieheni antaakin käteeni meidän hääkuva-albuumin, jos olen allapäin tai rakkaus alkaa hiipua....ei mene kauaa kun alankin roikkua hänen kaulassa ja taas ymmärrän minkä aarteen silloin sain, heh. ;D
Sanoit myös tosi hyvin vaikenemisen taidosta - olen ihan samaa mieltä että se on ehkä vieläkin tärkeämpää kuin puhumisen taito! Kiitos.

Kiitos teille kaikille tästä keskustelusta, on ollut ilahduttavaa lukea palautettanne <3

Proudly designed by Mlekoshi playground