Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kaupungin kaverit.

30.6.2011

Kesä on nyt kauneimmillaan ja sitähän ei kannata varsinkaan kotiäidin viettää yksin. Pientenkin lasten hoito sujuu sutjakkaammin ja ilman hermojen kiristelyä, kun on hyvän ystävän seurassa ja pikkuisilla on leikkiseuraa. Siispä tämä mamma pakkasi pojat autoon ja suuntasi kaupunkiin yökyläilemään. Siellähän kamujen luona lystiä riitti.
Näin nykyiselle maalaiselle on ihanaa pukea lapset kaupunkiloman kunniaksi vähän siistimpiin vaatteisiin, itsekin laittautua ja yhdessä hiukan "hienostella". Se on sitä pientä arjesta poikkeavaa luksusta ja juhlaa. Kotikonnuilla sitten taas remukalsarit ja lenkkarit odottavat kulutustaan.

Elämä on kauniimpaa yhdessä!

Pionien hurmaa ja pientä kodin onnea.

27.6.2011






Ihanaa, taas palasi aurinko ja lämpö!

Lepopäivän laatuaikaa.

26.6.2011

Juhannusviikonloppumme on mennyt leppoisasti elämän tärkeimpien asioiden äärellä. Isilläkin on ollut muutama todellinen vapaapäivä ja aikaa perheelle. Olemme vain olleet yhdessä: saunottu ja uitu, grillailtu, leikitty ulkona, luettu ja tietysti paljon haliteltu.
Rentouttavia ja erittäin tarpeellisia välillä tällisetkin päivät, kun voi vain rauhassa jutella ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa. Akkujen latausta ja laatuaikaa, niinkuin sanotaan.
Keräsin aamupäivän kävelylenkillämme leikkipuistoon tälläisen ihanan niittykukkakimpun. Se teki minut niin onnelliseksi - miehenikin nauroi, että ei siihen paljoa vaadita! ;)
Eikö olekin niiiiin kaunis!? Ja perheen yhteiset ulkoilut ovat ihan parhaita!
Voi kun olisi aina kesä!!

* * *

Sain juuri luettua mitä järkyttävimmän ja surullisimman kirjan, Jäähyväiset Einolle (Tammi, 2008). Mutta se oli myös elämän suurine salaisuuksineen niin kaunis ja puhutteleva! Tositapahtumiin pohjautuen kirja kertoo 3-vuotiaan Eino-pojan äkkinäisestä sairastumisesta ja hitaasta matkasta kuolemaan. Kirjassa Einon äiti Johanna Ervast, seurakuntapastori ja psykoterapeutti, kuvailee rehellisesti ja niin raastavan sydäntäsärkevästi tunteistaan ja äidin luopumisen tuskasta: "Lapsen saamisen sanotaan olevan korkeakoulu naisen elämässä. Entä lapsen kuolema - helvetin korkeakoulu?"
  
Tässä pieni ote kirjasta (s. 164):

"Miten elämä voi jatkua Einon kuoleman jälkeen? Kipu johon herään pian aamu toisensa jälkeen, on varmasti sietämätön. Kaikki asiat vain huutavat, että Eino on kuollut. Lauantaiaamun lastenohjelmat, lelukoreista pilkistävät lelut ja lahjaksi saadut muumiastiat. Tyhjä sänky lastenhuoneessa. Ammottava aukko kodissamme. Jos en järkevänä ihmisenä tietäisi, että jotkut ihmiset ovat jotenkin selvinneet lapsensa menettämisestä, en uskoisi sitä. Tunteet tulevat vuosia järjen perässä. Einon kuoleman jälkeen olen valmis varmasti pitkän aikaa menemään samaan hautaan hänen kanssaan."
....

"Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi ennustaa, vaan elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee."

Muistathan siis iloita, sekä rakastaa ja helliä omaisiasi tänään!

Vaimon talosuunnitelmia.

24.6.2011

Harmi, juhannussäät näyttävät aika synkiltä. Tälläisellä sadesäällä tekee mieli vain jäädä kotiin ja käpertyä perheen kesken peiton alle. Tosin, silloin kun ulkona myrskyää, minulla alkaa koti-ideat kukkimaan ja haluaisin näpertää jotain. Joko askarrella tai ommella. Nyt kun ruokakin on jo valmiina kaapissa, niin päätin ottaa päivän projektiksi sisustusinspiraatiokuvien järjestämisen. Sehän on sitäpaitsi oleellinen osa tätä rakennusprojektia ;)
Olen tavannut repiä sisustuslehdistä (Vakrea ja rakkaimpia lehtiä en toki raaski repiä) ne ihanimmat ideat ja laittaa ne tälläiseen mappiin. Säilössä ovat, mutta eivät ollenkaan kivasti katsottavissa. Varsinkin nyt kun pitäisi hiljokseen miettiä sisustusratkaisuja taloon, näiden kuvien katselu pitäisi olla helppoa ja mieluisaa. Tätä varten minulla on jo valmiina ostettuna mustasivuiset kansiot, joihin nämä kuvat haluaisin siististi liimata aiheittain. Vähän niinkuin skäppäämisen tyyliin - "Vaimon Haaveilukirja No 1" :)
Todellisessa taloprojektissa valetaan tosin vasta anturoita, mutta vaimon mielihän ei pysy realistisissa rajoissa ;) Minä olen jo valovuosien päässä ideoissani.
Jotain kuitenkin voisin jo paljastaa näistä ideoista. Tai paremminkin suunnitelmistamme. Nämä ideat ovat nimittäin jo muuttuneet yhteisiksi suunnitelmiksi....

Olemme päättäneet, että tulevan talomme väri on valkoinen ja siihen tulee lämpimän savenpunaisen värinen tiilikatto. Laudoitus ja talon tyyli ikkunoineen mukailevat vähän vanhaa arkkitehtuuria, perinnetaloja.
Omia talopiirrustuksia en nyt tänne laita, mutta jotain tähän tyyliin....
Aivan ihanan Karlsonhus-talon rakennusblogi: http://vitasoltorp.blogspot.com/
Onneksi on blogit ja lehdet, joista inspiraatiota löytyy yllinkyllin! Ja haaveillahan aina saa ;)

Raksavaimon aatoksia ja kirppislöytöjä.

23.6.2011

Mies raataa töissä ja illat raksalla.
Minä (vähän huonoa omaatuntoa kokien) reissaan ja lomailen poikien kanssa milloin missäkin. Varsinaista yhtäaikaista lomaa minulla ei ole lasten kanssa ollut kuin vasta reilun viikon, mutta paljon olemme jo ehtineet tekemään. Huomaan itsestäni, että en oikein osaa ja halua vielä asettua aloilleni, vaan koitan järjestää meille ohjelmaa ettei aika yksin kotona kävisi niin pitkäksi.

Pitäisi kyllä jo alkaa ruokia valmistamaan rakentajille. Ja varastoida lihasoppaa pakkaseen niitä päiviä varten, kun rouva taas on tien päällä.
Mutta jos nyt ensin vähän bloggaisin ;)

Olin poikien kanssa sukuni vanhalla tilalla alkuviikosta. Legendaarista oli nähdä kun Elia istui 80-vuotiaan isopappansa polvella nurmikkoa leikaten ja Abel temmelsi kaksisataa vuotta vanhoilla pihamailla. Sukupolvien jatkumossa on jotain niin suurta ja puhuttelevaa.
Nautimme siis olostamme ja matkalla kotiin poikkesin erään mummon pitämällä kotikirppiksellä kukkien kuorruttamassa rintamamiestalossa. Mummo oli ilmeisesti päättänyt alkaa myymään omia aarteitaan ;)

Ihana löytö oli yläkuvassa näkyvä retrokankainen lastenessu peräti 2 euroa. Myös astiakokoelmani saivat täydennystä näillä kauniilla ruskeilla Rörstrandin Ulrika-lautasilla, jotka maksoivat vain euron kappale!! Miten onni minua potkaisikaan - sain siis neljällä eurolla kokonaisen neljän sarjan ja ihan priimana, ei kolhun kolhua! :D
Mukaan lähti myös muutama pieni pärekori, jotka löysivät jo myös paikkansa eteisen hattuhyllyltä.
Kaunista juhannusta kaikille, toivotaan ettei kovin sataisi!

Projekti-innostus senkun yltyy.....

21.6.2011

Ensinnäkin iso kiitos  lukijoilleni ihanasta kannustuksesta ja kommenteista. On palkitsevaa kuulla, että muutkin kuin minä tykkäävät ja inspiroituvat uudesta blogistani ;) Hih. Niin, eihän tätä tekisi ellei se olisi niin mukavaa.
Hyvän haluaa jakaa, niin se vain on!

Hoitopöytäprojekti oli ehkäpä puutöistä se ensimmäinen merkittävä askel
 kohti tätäkin totaalista hurahtamista
Kuten kävi kukkien kohdalla, innolleni ei ole vielä loppua näkynyt.
Projekteja tulee siis lisää sitä mukaan kun on tarvetta uusille huonekaluille.

Ja onneksi (ainakin äidin kannalta)
sitä tarvetta on lasten kasvaessa tullut.
Jee, 
mamma pääsee taas visioimaan
ja huilaamaan
hiomakoneen ääreen!! ;D

Molemmille pojille olen
 täten ostanut vanhat sängyt
ja kunnostanut ne. 
Tämä vuosisadan alulta 
säilynyt lastensänky löytyi huutonetistä.






Sen jo pahasti halkeileva maali sai lähteä.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin 
valkoiseksi maalaamisen sijaan 
vahata sängyn tammen väriseksi. 
En ole katunut.

Tässä sänky valmiina, pojan sitä testatessa ensimmäistä kertaa...
Kaunis voi olla myös käytännöllinen
Tämä sänky on erittäin toimiva, sillä sen yläpäädyn sivuilla olevat pinnat suojaavat hyvin putoamiselta ja antavat lapselle turvaa. Jalkapäädyn "aukosta" taas on kiva kiivetä sänkyyn, omaan pesäkoloon.


Rakas toki nukkuu ihan miten hyvältä tuntuu, vaikka laidalla roikkuen.


Hyvää yötä!

Oma kädenjälki + historian havina = ihana huonekalu

20.6.2011


Rakastan vanhoja huonekaluja, erityisesti talonpoikaisantiikkia.
Antiikista vaan saa monesti maksaa suuria summia. Mutta Aaaaaaaaah!!! miten se on ihana tunne, kun löytää edullisesti kunnostusta kaipaavan ränsistyneen huonekaluvanhuksen ja saa sen
ihan itse ehostuksella ja fiksaamisella uuteen kukoistukseensa.
Tämän vaarin tekemän vanhan liinavaatekaapin tuunasimme aikoinaan hoitopöydäksi.
Minä hoidin hionnan ja maalaamisen. Mieheni teki kaapin keskihyllyyn saranoilla toimivan avattavan jatkeen, mikä toimi hoitotasona.

Vauvamme ovat jo kasvaneet, joten tämä ihanuus palvelee nykyisin lelukaappina.

Omissa projekteissa on sitä jotakin, tunnearvoa, mitä ei kaupasta saa!

Sisustusaatoksia ja maukas hetki itselle.

16.6.2011

Kesä on vasta alussa ja kotiprojekti myös, mutta mieli liitelee jo ideoissa ja sisustuksissa tulevaan taloon. Jotenkin on ihanaa vielä haaveilla kun ei ole mitään kamalaa kiirettä hankintojen suhteen. Vaikka yritän olla aikaisessa valmistautunut siihen hetkeen kun todelliset materiaalien valinnat ovat käsillä, niin tiedän että viime tinkaan kaikki kuitenkin jää. Niin kuin minulla tapaa muukin jäädä. Mutta onneksi mielikuvat omasta kodista, miltä sen kuuluu näyttää, ovat aika vahvasti jo iskostuneet jonnekin alitajuntaan. Sieltä ne kuvat ja visiot sitten pompsahtelevat mieleeni kun on pienikin hetki aikaa rauhottumiseen ja itselle.
Jokainen pienten lasten vanhempi tietää, että niitä hetkiä ei juuri vuorokaudessa ole kuin vain kaksi: päiväunien ja yöunien aika. Kun saan illasta pikkunassikat syöttö- ja hampaidenpesurutiinien jälkeen nukkumaan, niin ensimmäisenä mielessä on ruoka. Katsos kun sitten on vasta aika omalle iltapalalle. Ja tietenkin se hetki on niin pyhä, että siinä ei halua vain hotkaista äkkiä leipää poskeen, vaan välillä on suotava itselle jotain parempaa vähän kuin palkinnoksi päivän uurastuksesta. Minulle näin kesällä se nautinnollinen, mutta yksinkertainen ja terveellinen iltapala on oma munakasversio: paistetut kanamunat, pekonia, tomaattia, juustoa ja yrttejä. Ihaninta tässä halvassa herkussa on se kesän maku mikä tulee yrteistä. Ja tietenkin tunnelmaa lisää se, kun valmistusvaiheessa voi ruohosipulit ja basilikat (toivottavasti pian myös tomaatit) kipaista hakemaan omalta "kasvimaalta". 
Kivan korkea söpö muki Ikeasta.
Tämä kasvimaani on kätevä Kekkilän viljelylaatikko, joka vain kaunistuu ja harmaantuu ajan myötä. Yrttilaatikko sopii myös kaupunkikotiin parvekkeelle. Viime kesänä kasvatin siinä lähinnä erilaisia yrttejä sekä salaattia, mutta huomasin, että erikoisimpia yrttejä tuli kuitenkin käytettyä hyvin vähän. Näin ollen päätin tehdä laatikostani tänä kesänä paremmin perheemme ruokatottumuksia palvelevan ja istutin paljon herneitä, salaatteja, tomaattia, purjoa ja avomaakurkkua. Ja tietysti yrteistä munakkaani basilikan sekä ruohosipulin. Sehän siinä ihanaa onkin, että joka kevät voi istuttaa ja kylvää ihan mitä haluaa.
Viime kesän yrtit.
Tämän hetken sato kasvamassa hyvää vauhtia.
Niin kuin huomaatte, laatikko on jo vuodessa vaihtanut kivasti väriä. Minä ainakin tykkään kulahtaneen harmaasta. :)
No, viherpiipertäjän leimanhan minä tässä otsaani laitan ;) Mutta kannustan kaikkia kyllä kokeilemaan omaa pientä kasvimaata ihan vain jo sen ekologisuuden ja terveellisyyden vuoksi. usko tai älä, se on myös helppoa kuin heinänteko! Onhan se silkkaa säästöä kun ei tarvitse kantaa niin paljon hintavia kasviksia ja salaatteja kaupasta kotiin. Meillä omat salaatit ovat myös vaikuttaneet siihen, että nyt salaattia tulee myös tehtyä useammin ruuaksi. Talvella se valitettavasti hyvin helposti jää pois ruokavaliosta.
Takapihalta tuotua. Nam.

Okei, ruokailusta sisutusmietteisiin.....
Helsingissä tuli poikettua kesäloman ensimmäisellä viikolla ja pääsin vihdoin käymään kauan haaveilemaani kohteeseen eli Tapettitaloon, joka myy aitoja vanhoja tapetteja jopa 1800-luvulta asti. Hyvän palvelun mukaisesti sain matkaani näytepaloja mieluisimmista tapeteista. Niitä olen nyt kiinnittänyt kotini seinille sinne tänne ja tuumaillut aina ohi kulkiessa mikä voisi mahdollisesti näyttää hyvältä tulevassa kodissa.
Minua kiehtoo tällä hetkellä keltainen. Se on raikas ja onnelliseksi tekevä väri. Jos kaunis vanhantyylinen tapetti löytyy keltaisena, niin se voisi olla kiva johonkin tilaan (vinkkejä otetaan vastaan). Tässä testipalat vertailussa keittiönhyllyni kanssa.
Syökäähän hyvin niin ideoitakin riittää :)

3-vuotiaan juhlat.

15.6.2011

Viime viikonlopun hellivässä helteessä vietimme esikoisemme 3-vuotissynttäreitä läheisten ystävien ja suvun kesken. Aurinko antoi meille kauniin juhlapäivän, missä tunnelma oli leppoisan letkeä ja intiimi. Pienelle pojalle pieneen ikäänsä nähden nämä vuosittaiset päivät, kun hän saa olla kaiken huomion keskipisteenä, ovat muodostuneet hyvin odotetuiksi ja paljon iloa tuoviksi. 
Ensimmäistä kertaa maltoin kaivaa kaapistani käyttöön vuosien varrella löydetyt kuppiaarteeni.
Ja voih mikä tunnelma niistä syntyi.
 Vanhempana sitä tekee osuutensa mielellään kun näkee miten päivä on lapselle niin erityinen ja tärkeä. Lahjat ovat päivänsankarille toki ihania yllätyksiä ja suuria helpotuksia vanhempien kukkarolle, mutta kauneinta päivässä on ehdottomasti läheisten yhteinen läsnäolo. Kaikki lapselle tärkeät ihmiset ovat saman katon alla yhtäaikaa. Voiko lapsi enempää toivoa? Voimmeko me aikuiset mitään sen tärkeämpää itsestämme jälkipolville antaa kuin itsemme?
Synttäreillä lapset mussuttavat kakkua suut kermavaahdossa ja aikuiset saavat oikein luvan takaa ihastella pikkuisiaan.
Päivänsankarille valkenee synttäreidensä merkitys vasta yleensä illalla tai seuraavana päivänä, jolloin alkaa höpöttely: -Äiti, missä minun kaikki vieraani ovat? Tai sitten hän näyttää ylpeänä sormiaan ja tuumaa: -Olen jo näin iso poika! 
Pikkuveikkakin nautti siinä sivussa lapsista ja herkuista. Auringonsäteet saivat kaiken loistamaan kirkkaana ja kauniina - varsinkin saippuakuplat, joita on mukavaa ottaa kiinni kilpaa tuulen kanssa.
Lopuksi vielä jaan ihanan Virpi-ystäväni Varpusia blogin kanssanne, suosittelen!
Rakkautta ja ystävyyttä toivottaen,
Miia

Mummun pelargoniat. Neidon ruusut.

14.6.2011

Nuoret opiskelijan sormeni saivat ensikosketuksensa multaan v. 2006 pääkaupunkiseudulla kerrostaloasunnossa asuessamme. Kaipasin kodikkuutta, luontoa ja vehreyttä ympärilleni, joten lämpimän lasitetun parvekkeeni ja äitini puutarhakokemuksen innoittamina loin betoniviidakon keskelle minulle ja miehelleni runsaan kukkaviidakon tunnelmaa tuomaan. Se oli menoa tälle naiselle ja paluuta ei ollut - siitä alkoikin unelmointi kunnon puutarhasta! :)
        Pink daydreams.

Olen vielä alkutaipaleellani ja matkalla kohti päämäärää, mutta jo niin totaalisesti sydämeni menettänyt. Minusta tuli kukille kuiskaaja. Kynsieni alla on multaa (enkä enää edes välitä). Viimeiset viisi kesää ovat menneet onnellisesti tällä tiellä. Haaveet ovat saaneet jopa hienoja nimiä: magnoliapuu, villilaventeli jne. Kuitenkin kaikista kauniista kukkasista eniten olen tähän mennessä suosinut mumuloiden pelargonioita, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Niitä on helppo hoitaa, niistä on monivuotisuudessaan iloa seuraavaankin kevääseen ja pistokkaiden avulla niitä on mahdollista saada vaikka kuinka paljon lisää. Kukkiahan ei voi olla koskaan liikaa! Ja mummolatyylinen sisustuskin on ihanin :)
Tässä kolme vuotta vartta kasvattaneet pelargoniat heräämäässä kevääseen.

Myös hajuherne on herkkä ja romanttinen kesän ihanuus. Eriväriset kukat sekä rihmastona ylöspäin kasvava varsi tekee siitä kauniin seinien koristuksen.


Tällä hetkellä täällä maalla pientä terassiani koristavat amppeleissa keijunmekot.


Oikein kukkivaa ja kaunista kesää lukijoilleni!

P.S. Kuulisin mielelläni onko kukaan saanut Suomessa magnoliapuuta kukoistamaan?

Proudly designed by Mlekoshi playground