Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Mustikkaan

30.7.2011

Syksy lähenee. Siitä yhtenä merkkinä on metsään ilmestyneet mustikat.
Kävimme aamupäivän ratoksi poimimassa uusiin, tosi ihaniin Muurlan
Muumi-emalimukeihin ensimmäiset marjat.
Olen keräillyt jo jonkin aikaa Arabian muumimukeja, mutta täytyy sanoa, että nämä ovat kyllä vieläkin ihanampia. Emalimukit henkivät muotoilultaan vanhaa tyyliä ja ovat myös erittäin kestäviä ja kevyitä. Todella käteviä ja sopivia pientenkin ihmisten käsiin. Taisin löytää uuden keräilykohteen ;)
Tykkään myös vanhan tyylisistä lastenvaatteista. Napitettavat ja kauluksettomat vaarinpaidat, liivit ja henkselihousut ovat kauniita ja ajattomia.
Abelin vaatteet: Lindex
Kauniita kuvia tuli räpsittyä mustikkasuista niin paljon, että vaikeuksia oli valita mitä tänne pistää.....tässä siis vähän koevedossatoani :)
Tosin vielä on vähän kesää jäljellä ja satoa monenlaista. Ennen syksyn tuloa on syytä pakastaa myös vadelmat ja kerätä tomaatit.
Onnellista loppukesää!
-Miia

Draivipäivän kuulumiset

28.7.2011

Hei taas,
Nyt on hyvä fiilis ja draivi päällä, kuten ystäväni sanoi kivasti eilen. Puhuttiin siitä miten kotona ollessa on vaikeampi saada sitä draivia päälle, minkä helpommin saavuttaa työelämässä. Helposti vaipuu vähän melankoliseen hiljaiseloon ja laiskotteluun, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Mutta sitten kun kotiäitinä saavuttaa sen innon ja tsempin tunteen, että voisi tehdä vaikka tuhat asiaa samana päivänä, niin se on kuin lottovoitto. Kun tuntee elävänsä täysillä ja itsensä vahvaksi, you know.
Voimaa haimme tänään tietenkin tontilta. Kun näkee miten työt etenee ja koti valmistuu vaihe vaiheelta, niin se on paras muistus siitä, että tänäänkin on syytä olla todella kiitollinen.
Tapamme mukaisesti haimme mennessämme jätskit työmiehille ja itsellemme. Voisi siis sanoa, etää tuomme ahkerille puurtajille pakollisen taukohetken, koska jätskit sulaa alta aikayksikön ja ne on pakko syödä heti eikä hetken päästä ;)
Kaivuri tekemässä täyttöjä kivijalan sisään.
Tontilta onnellisuuden piston saaneina lähdimme hyvillä mielin
taas kerran uimaan. Veljekset nauttivat toistensa seurasta ja vesileikeistä.
Uusi lohikäärmepaattimme löytyi Halpa-Hallista (5,90e).
Rantalukemisenani on parhaillaan meneillään tuore Anna Pihlajaniemen blogikoosteestaan alkunsa saanut kirja Adoptiomatka.
Todella puhutteleva ja silmiä avaava, herkkä ja inhimmillinen adoptiopäiväkirja viiden vuoden lapsen odotuksesta.
Minäkin olen syyllistynyt siihen, että olen kuvitellut tietäväni jotain adoptiosta,
mutta tätä lukiessani olen nöyrtynyt tietämättömyyteni edessä monet kerrat. 
Itkenyt, tuntenut surua sekä empatiaa. Ilon ja eheytymisen aika varmasti koittaa kun sinne asti kirjassani pääsen.
Kirja vie syvälle odotuksen takaisiin tunteisiin ja antaa lukijoille eväitä myös adoptioperheen kohtaamiseen ja ymmärtämiseen. Jokaisen pitäisi mielestäni lukea tämä!
Voin helposti samaistua Annan kokemuksiin, sillä mekin kärsimme aikoinaan lapsettomuudesta ja odotimme esikoistamme muutamia vuosia. Siihen aikaan sisältyi todellakin koko tunteiden kirjo. Nyt voin myös onnellisena äitinä sanoa, että onneksi maailmassa on mahdollisuuksia, ja meille se oli lääketiede, joiden avulla moni voi sittenkin kokea vanhemmuuden ja äitiyden ilon!
Onnea Anna teille ihanan tytön saannin johdosta, nauttikaa toisistanne joka päivä - niin mekin parhaamme mukaan teemme <3

Laitanpa tähän vielä vähän vanhemman kuvan minun ihmeistäni yöpuvut päällä ja sitten jotain kaunista, mikä odotti meitä kotiin tullessa....eli elämäni ensimmäiset itse kasvattamani kurkut valmiina poimittaviksi :D
Kaunista ja draivikasta loppuviikkoa lukijoille!
-Miia

p.s. Muistattehan vanhat lukijat siirtyä myös tänne, niin pääsen eroon kultahipuista ;)


Irtiotto

28.7.2011

Saimme viettää ystävien kanssa vuorokauden mittaisen ihanan irtioton mökillä. Ja mikä parasta, lapset jäivät mummujen hoitoon, joten rentoutus oli totaalinen. Hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa ei tietenkään maltettu mennä nukkumaan, vaan valvoimme aamun auringonnoousuun asti. Pitäähän sitä edes yksi kaunis kesäyö kokea alusta loppuun asti.
Ihana myöhäisillan seikkailu oli veneilymme läheiseen saareen, missä keitimme maukkaat pannukahvit nuotiolla. Auringonlaskua katsellessamme saimme kofeiinista uutta virtaa pysyä hereillä - ja ei kun uimaan, saunomaan ja grillaamaan makkarat kotirantaan. 
 
Mökkeily veden äärellä on ehdottomasti yksi kesän parhaista asioista. Tänä kesänä siihen ei ole meillä ollut aikaa, mutta haaveissani on myöhemmin jakaa omille pojilleni niitä samoja lapsuuden muistoja, mitä itse olen saanut kokea. Kalastusta, uimista aamusta iltaan, omien pienten ahvensaaliiden paistamista nuotiolla, kotiloiden sekä kiviaarteiden etsimisen ja löytämisen jännitystä, telttailua ja makuupussin lämpöä....yksinkertaisista luonnon tarjoamista eväistä muistan rakentaneeni ne rikkaimmat leikkini. 
Ystäväpariskunnan kanssa nelistään jaettu aika on arvokasta varsinkin näin hektisen elämäntilanteen keskellä. Me naiset saimme kerrankin keskenään, ilman lapsia, höpöttää omista tunteista ja ajatuksistamme ja miehet omistaan. Se oli varmasti terapiaa kaikille, varsinkin minulle ja miehelleni. Toisen, ulkopuolisen näkökulman saaminen omaan elämäntilanteeseen ja tunteisiin on tervettä. Se on ihan erilaista kuin vain oman puolison kanssa jutellessa, vaikka sitäkin on ikävä :) Ystävät tuovat todellakin perspektiiviä omaan elämään!
Kun kello koitti neljä aamulla ja olimme valvoneet nuotiolla jo riittävän kauan pitämään silmät auki, niin kömmimme kukin omiin koloihimme nukkumaan. Näin pienten lasten vanhempina oli ihan mahtavaa voida nukkua aamulla niin pitkään kuin sielu sietää, eli puoleenpäivään. En muista milloin olisin nukkunut viimeksi niin myöhään.
Uuden päivän valjetessa nautimme vielä viimeisestä rauhallisesta aamiaisesta rannassa ja sitten olikin aika alkaa valmistelemaan kotiin lähtöä. Hyvät eväät on mökkeilyssä kaiken A ja O, ja ulkona kaikki maistuu moninverroin paremmalta!
Se on kyllä ihmeellistä, miten yksikin vuorokausi voi rentouttaa niin paljon, että tuntuu kuin oltaisiin oltu pidemmälläkin lomalla!
Tällä jaksaa taas pitkään,
Miia
Happiness is


a delicious


playful


relaxing


intimate


beach day.


Kivinen polku. Perillä niityt.

23.7.2011

Rakentaminen on välillä kuin kivinen polku. Se on kovaa jalkojen alla ja siinä ei pysty levähtämään. Ei auta kuin ottaa askelia toisensa jälkeen ja jatkaa matkaa. Onneksi määränpäänä olevat niityt lähenevät päivä päivältä. Sitten on lupa hengähtää ja heittäytyä huolettomaksi. Kaikki, koko perhe, taas yhdessä.

Mies on ollut ihanan ahkera, todella, ja pakkohan se on. Hän lähtee aamuvarhain ja saapuu illalla myöhään kun pojat ovat jo nukkumassa. Parisuhdetta ylläpitävä kommunikaation tarve on kokenut kovan kolauksen. Huomenta, hyvää yötä ja heippa - siinäpä ne väsyneiden keskustelut ovatkin! Ehkäpä juuri naiselle se on kovempi paikka, kun ei ole enää mies kuuntelemassa höpötyksiä, sydämen tuntoja ja tukemassa mielen ailahteluissa. Nyt on voimavarat löydettävä vain itsestä, katsottava mistä minut on todella tehty! Lapsilta saa onneksi paljon voimaa ja rakkautta. Heille voi höpöttää niin paljon kun sielu sietää, kunhan katsoo mitä suustaan päästää :)
Talonkin kivijalka alkaa pian olla rappia vaille valmis.
Ikävää ja yksinäisyyttä olemme edelleen paikkailleet reissaamalla, minä ja pojat, voimiemme mukaan. Ainahan se on pienten lasten kanssa niin, että vaikka reissut antavat paljon muuta ajateltavaa ja iloista vaihtelua, niin ne myös verottavat jonkin verran voimia. Sopivassa suhteessa, pakottavan tarpeen tullen, siinä hyvä ohjenuora. Toissapäivänä käväisimme pikaisesti tivolissa, missä Abelkin uskaltautui ensimmäistä kertaa leppäkerttuauton kyytiin. Se oli jotenkin ihan hänen näköisensä. Söpö ja pyöreä. 
 Aika on mennyt tässä vakuumissa kuitenkin kovin nopeaa. Minulla ja lapsilla on enää kaksi yhteistä lomaviikkoa ja sitten palaan töihin ja pojat hoitoon. Sekin muutos on kuitenkin tervetullut - elämä menee eteenpäin! Niin ja onneksi meille on pian tulossa kesän ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen, koko perheen yhteinen pieni irtiotto mökille hyvien ystävien seurassa! Järven aaltojen liplatusta ja ajatusten purkua iltanuotion äärellä....I can hardly wait :)
-Miia

Kesäpäivä

22.7.2011

Eilen ei vielä satanut, vaan aurinko paistoi kauniisti. Se oli ihana kesäpäivä, joka jo vähän enteili uudesta hellejaksosta. Mutta mihin paiste jäi? Yhtä nopeaa voi sää muuttua kuin ihmisen mielikin.
Eilen me nautimme poikien kanssa kahluualtaasta ja pienestä kukkakeitaastamme. Pelargoniruukut ovat jääneet terassin kaiteen reunalle kököttämään kuin kanat orrelle. Niiden läheisyydessä on vaan niin hyvä istuskella ja seurata lasten touhuja. Näkymäni kukista ja iloitsevista pojista oli silmiähivelevä, kauneuden kerrostuma.
Tämä aika kesästä kun kukat ja pistokkaat alkavat kunnolla kukkia on parasta. Voi kun se kestäisi pitkään!
Perinteiset saviruukut ovat mieleeni. Niiden värikin vain kaunistuu vuosi vuodelta. Olen ymmärtänyt, että niitä voi itsetekoisesti vanhentaa piimällä/viilillä/jugurtilla(?), mutta en ole sitä kokeillut. Minulla tuo "patina" on tullut ihan itsestään. Vai lieneekö likaa vain - en tiedä, mutta rätillä ei saa tietenkään mennä koskemaan! ;)
Niinkuin taisinkin jo mainita, myös tomaatit ovat jo tosi korkeita. Tällä kertaa päätin tukea niiden paksuja varsia vanhalla ikkunapokalla. Siitä tuli kiva sisustuksellinen fiilis seinänvierustaan viljelylaatikon taustalle.
Myöskin avomaankurkkua täytyi lisää tukea. Enää eivät pajut kantaneet. Naru oli taas tarpeen kun ripustin kurkun kattoon. Näin varsien korkeus tuli hyvin esille ja nyt ne saavat varmasti paremmin auringon valoa. 
Tälläistä kotikivaa ja rentoa oleilua kauniilla säällä. En ole kuitenkaan unohtanut saamaani haastetta (vastaukset mietinnässä) ja arvontaa. Mailegin nauhan ja kynttilänjalan voitti Mira. Onneksi olkoon ja laitathan minulle yhteystietosi, niin laitan postin matkaan :)
Abel on meidän perheen syöppö, aina ruoka mielessä ja annokset kaksinkertaisia isoveljeen nähden. Hän tykkää myös leikkiä syömistä ;) Siispä melko uusille Ikean tuliaisille, hedelmille, on löytynyt uusi fani. Niitä hän kantaa välillä äidinkin suuhun ja sitten yhdessä maiskutellaan jokaista makua :)

Aurinkoisempia päiviä meille ja teille!

Tilpehööriä seinillä.

20.7.2011

En osaa sisustaa hillitysti tai asenteella less is more. Meillä on paljon tilpehööriä ja koristeita, vähän englantilaiseen tyyliin. Iän myötä olen kuitenkin huomannut itsessäni jonkinmoista pikkuriikkistä kehitystä minimalismin suuntaan, vaikkakaan ei lähellekään modernia ja harkittua. Liekö siihen syynä halu helpottaa arkea sitä mukaan kun todelliset vastuut kasvavat. Välillä ahdistaa kun tavaraa pursuaa joka tuutista, mutta en osaisi asua toisin. Sisustukset muuttuvat, mutta oma tyyli säilyy jonkinmoisena runsaana romanttisen ja vintagen sekotelmana. 
Pehmolelut ja viirinauha Maileg, rautalankakorit Blossom
Tämänhetkisen vuokra-asuntomme seinät eivät ole omaan makuun laisinkaan, vanhaa 90-luvun kohokuvioista "valkoista" (auringonkellastamaa, likaista) tapettia. Oksettaa, mutta minkäs teet. Ei auta kuin koittaa koristella ja vuorata seiniä tavaralla, jotta vähän edes viihtyisimme paremmin. Uudessa talossa odotan sitä, että saan tapetoida ja maalata pintoja ihan oman maun mukaan.

Yksi suosikkini on vanhat puulaatikot, joilla saa seinille kivoja hyllyjä. Tavarat hyllyillä sitten vaihtuvat sesonkien ja mielialojen mukaan. Olenkin sitä mieltä, että parhaimmat löydöt tekee pappojen liitereistä (verstaista)!!
Abelin sängyn päällä en enää pidä mitään peristeistä vauvamobilea, mutta tästä Blossomin koukkuriipuksesta ja Mailegin tateista sain kivan, huoneen sisustukseen sopivan mobilen. Yksi tatti jäi uupumaan, mutta sekaan sopi myös lahjaksi saatu sydän. Roikkumaan voi laittaa milloin mitäkin....vaikka pipareita jouluna :) Sepä muuten olikin hyvä idea! :P

Inspiraatiota ja nautitaan alkavasta helteestä!

Takapihan tavikset.

19.7.2011

Useimmiten blogeihin tulee kuvattua vain niitä silmälle kauniita asioita tai kun lapset on puettu parempiin vaatteisiin, eikä asia muuten ollut toisin valokuva-albumi- ja filmiaikoina. Ja onhan se ihan luonnollista, kun pikkunassut ovat kurassa ja ketsupissa tai koti kaaoksen vallassa, ei tule ensimmäisenä mieleen hakea kameraa.

Joskus aikoinaan menin itsekin siihen hämyyn, että kuvittelin blogien takana olevien perheiden olevan lähes täydellisiä. Lapset aina ojennuksessa, paikat tiptop ja kaikkien olotila aina onnellinen. Pyh!
Viimeistään nyt kun olen huomannut itsekin osaavani tuon teennäisesti autuaaksi tekevän rajaamisen taidon, niin en enää ihmettele ja vertaile muita itseeni. Tavallisia tallaajia olemme, mutta sellaisia jotka onneksemme omistamme ihanan taidon löytää arjesta kauneutta. Ja arki jos mikä kaipaa hiukan kaunisteltuja mielikuvia! Itse ainakin niin nautin katsella ihmisten kauniita blogeja - kiitos niistä!!! :)
Lasten kanssa kotipäivät kuluu ulkona monesti aamusta iltaan ja sen näköisiä sitten illan mittaan olemmekin, hiekkaa ja hikeä täynnä. Olen aina välillä kantanut näille meneville pikkumiehille ruoankin (ihan vaan pakkasen makaroonilaatikon) ulos terassille, jottei lenkkareita tarvitse riisua ja käsiäkään välttämättä pestä. Abel jatkaa onneksi itsesyömisen linjalla, joten käteni olivat vapaat kameran tarttumiseen tällä arkisellakin hetkellä. Aika siistejä näistäkin kuvista kuitenkin tuli siihen todelliseen sotkuun verrattuna! ;)
Terkkuja muuten äidille - makaroonilaatikko maistui! :)

Tässä on uusien sivujen suunnittelun myötä vähän asetuksetkin kärsineet, eli nyt siis asiat korjattu ja ihan kaikki voi taas kommentoida, ei vain rekisteröityneet käyttäjät. Jos seuraat blogiani, mutta et ole rekisteröitynyt Bloggeriin, niin voit kommentoida valitsemalla kommentoimisen yhteydessä olevasta valikosta anonyymin tai nimi/url ja kirjoittamalla siihen nimesi.
Kivahan se olisi kuitenkin aina blogin pitäjän kannalta, että kaikki todelliset lukijat liittyisivät blogin lukijoiksi jotta näkisin teidät eikä tuntuisi niin yksinäiseltä tämä puurtaminen :)
Huomenna illalla sitten arvotaan, vielä ehtii kuka vaan osallistumaan!
Nyt mies saapui raksalta ja minä häippään täältä ;)
-Miia

Uusi aloitus.

18.7.2011

Hei taas,
Olen tässä viimeisen kuukauden verran harmitellut kun en miettinyt blogini nimeä loppuun asti, vaan pistin blogini pystyyn silkasta mielijohteesta yhdessä yössä. Siinäpä oiva vinkki sinulle, joka mietit blogin aloitusta - aina ensin googleta!! Minä typerys en niin tehnyt, ja sitten jälkikäteen minulle selvisi, että vastaavanniminen blogi sekä suomalainen rilluttelulaulu jo on olemassa. Ei siinä sitten auttanut kuin aloittaa alusta - no mut jee, tähän olenkin nyt tyytyväinen ja ei assosiaatiot enää kummittele! ;)

Niittylän Lapset nimi juontaa tonttimme nimeen, eli Niittylään. Blogini oli alunperin mielessäni tarkoitus olla rakennusblogi, mutta koska se voi olla paljon muutakin ja varsinkin kun elämäni keskittyy lapsiin, niin siispä tämä nimi on sopiva. Blogini tulee seuraamaan vaiheita Niittylässä sekä lastemme ja minun elämässä. Otsikoksi piirtämäni talo hahmottelee tulevan talomme etujulkisivua.
Lukijani, liitythän tänne, niin suljen sitten vanhan sivuni, kiitos! :)
Meillä viimepäivät ovat menneet aikalailla kotioloissa. Pikkuveikkaa on totutettu pärjäämään ilman tuttia, addiktio alkoikin jo olla päätähuimaava. Huutoahan se on tarkoittanut, mutta nyt jo alkaa toivottavasti helpottamaan.
Vaaleanpunaisen kirppislöytöviltin uumenissa pojat ovat makoilleet ja painineet aamun tunteina, kun äitiä vielä nukuttaa. Yksinkertaisesta asiasta ne parhaat leikit vaan tuntuvat syntyvän.
Nähdään,
Miia

Ihan eka pikkuarvontani.

15.7.2011

Tässä tulee tämä ensimmäinen arvontani ja babyaskelista lähdetään liikkeelle ;) Voittaja saa postissa Mailegin kaunista harmaata Pearl ribbon -nauhaa 5m sekä pienen sinkkisen kakkuvuoan mallisen kynttilänjalan. Ihan pientä söpöä ja kaunista kotiin, olkaa hyvä! :)

Säännöt ovat jo monista blogeista ennestään tutut:
Yhden arvan saat tämän postauksen kommentoinnista, toisen arvan jos linkität tämän postauksen blogiisi (voit myös kopioida yläkuvan) ja kolmannen arvan jos olet jo lukija tai liityt lukijaksi. Muistathan mainita arpojesi määrän kommentissasi.
Arvonta päättyy ke 20.7.

Koska vasta olemme tutustumassa toisiimme, mielelläni kuulisin myös jotain sinusta!! Olisi ihanaa jos anonyyminä kommentoivatkin voisivat kertoa jotain itsestään, että tietäisin hiukan minkälaisia ihmisiä on blogiini eksynyt :)
I'm interested in you!
Onnea osallistujille :)

Spontaania toimintaa.

14.7.2011

Olen oppinut viime vuosina maalle muuton ja lasten myötä elämään ilman kalenteria, vaikka muistan kirkkaasti ne ajat kun päiväni olivat hyvin pitkälti kiinni minuuttitarkoista aikatauluista. Ne ajat ovat kyllä opettaneet paljon, kasvattaneet paineensietokykyä ja kehittäneet organisointitaitoja (jos nyt tälläinen boheemi tyyppi voi koskaan oppia todella organisoimaan), mikä on tietenkin kaikki todella tarpeen vanhemmuudessa.
Kuitenkin lasten kanssa eläessä ei voi aina tuijottaa kelloon, tai muuten elämä käy aika raskaaksi. Lapsen päivät eivät ole koskaan samanlaisia ja täysin hallittavissa olevia, sillä onhan ihmislapsi totalisesti kaavoihin kangistumaton, villi ja vapaa. Aikuiset suorittavat, lapsi ei! Vaikka minäkin toki liputan toistuvien rutiinien tärkeyttä kasvatuksessa, niin siitä huolimatta tärkeimmäksi äitiyden taidoksi olenkin viime aikoina havainnut kyvyn elää spontaanisti ja hetkessä. Jos elän mieleltäni liiaksi jo seuraavassa vaiheessa tai rutiinissa, saatan unohtaa sillä hetkellä vuorovaikutuksen lapseen ja jäädä paitsi uusiin seikkailuihin heittäytymisen suomaa iloa.
Tiedättehän mitä tarkoitan?
Tätä oivallustani onnellisesta lapsiperheen (ja "yksinhuoltajan") elämästä olenkin pyrkinyt kesälomallamme parhaani mukaan soveltamaan. Emme välitä sopia ja sitoa itseämme juuri mihinkään velvoitteisiin ja aikatauluihin, sillä niitä elämäntilanteessamme riittää kylliksi jo muutenkin, vaan elämme päivän kerrallaan siten kun parhaalta tuntuu. Jos aamulla huvittaa olla kotona, niin niin teemme. Jos innostumme näkemään kavereita, menemme käymään....tai sitten lähdemme yhtäkkiä heidän kanssaan eläinpuistoon, kuten teimme tänään. Tätä kesä ja elämä lasten kanssa on parhaimmillaan, pieniä suuria seikkailuja!
 Seikkailujen ei tarvitse olla hintavia, niitä löytyy ihan läheltäkin kun vain käyttää mielikuvitusta. Yksi meitä suuresti ilahduttanut paikka on täysin ilmainen, eli liikennepuisto. Jos ei sinun kotipaikkakunnaltasi sellaista löydy, niin muista joskus kaupunkivisiitillä tai ohi ajaessa viedä lapset sinne. Kukapa ei rakastaisi polkuautoja ja vauhdin hurmaa.
Riemukasta kesän jatkoa, otetaan spontaaneja lähtöjä!

Tärkein naruni.

12.7.2011

Tämänhetkisen pienen kasvimaani ja kukkapenkkini tärkein elementti on ruskea naru. Sen voimalla pysyvät pystyssä vartta kasvattavat tomaatit, avomaankurkku, herneet ja useat viherkasvit. En voisi elää ilman tätä pientä lankakerääni...eivätkä siis hoidokkinikaan ;)
Narusta ja luonnosta kerätyistä pajuista (minä haen ne ojan varsilta) voi taiteilla vaikka minkälaisia tukiristikoita....ja saa varmasti omannäköistä! Minä en halua ostaa kaupan valmiita puisia kehikkoja, sillä näillä saan mielestäni herkemmän ja luonnollisemman ilmeen :)
Anoppini istuttama villiviini lähti kivasti kasvamaan terassin paalun ympäri myöskin narun avulla.
Tomaattini ovat myös jo ainakin metrin korkuisia ja tulevat kohta ikkunoistamme sisälle asti...ilman tukia ja narua eivät luonnollisesti pysyisi pystyssä. Alakuvan avomaankurkku on uusin kokeiluni, en ole sitä ennen kasvattanut, ja kivasti sekin jo kilpailee korkeimman tittelistä tomaattien rinnalla. Lähikuvassa näkyykin miten kurkku on muodostumassa keltaisesta kukasta. Avomaankurkku on mielestäni kaunis suurine lehtineen, kukkineen ja "rihmastoineen".
Makoisia pomintoja odotellessa!
Proudly designed by Mlekoshi playground