Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Katto tekeillä

31.8.2011

Rakennusprojektimme kohde No1 on autotalli. Autotallista on tulossa aikalailla reilun kokoinen, 140 neliötä, mutta kuten tutut tietävät, eihän autojakin rassaavalla huonekalupuusepällä ja vanhoja aarteita haalivalla ja kunnostavalla vaimolla voi muuta ollakaan! ;) Halusimme panostaa meille tärkeisiin harrastuksiimme ja täten kunnon verstasmaiseen työskentelytilaan. 
Tällä hetkellä mies kiipeilee lankkujen päällä välikaton rajassa. Niin korkealla, että vaimoa hirvittää!! En halua edes mennä kovin usein katsomaan, kun tulee niin huono olo.....kädet ristissä huokailen, että rakas tulisi ehjin nahoin joka ilta kotiin. Onneksi ovat kokeneita rakentajia ja tehneet tuota ennenkin.
Talliin, ja ensi vuonna taloonkin, tilaamamme A-Tiilikatteen Aura-kattotiilet ovat saapuneet tontille. Ne ovat tiilenpunaisen sävyiset ja nyt kun näin ne luonnossa, niin olen valintaamme erittäin tyytyväinen. Kaunis luonnollinen murrettu sävy, ei liian oranssi eikä liian punainen!
Viimeistään ensi viikolla näitä tiiliä sitten jo aletaankin latoa paikalleen, jännää nähdä ne isolla pinnalla. :)
-Miia

Ihan pihalla

30.8.2011

Sienimetsällä en ole varsinaisesti ehtinyt vielä käymään, mutta herkkutatteja on onnekseni tullut vähän kuin vahingossa vastaan retkipoluilla ja tontin läheisyydessä. Ne onkin jo helppo tunnistaa ja löytää kauniin ruskeasta mattapinnastaan.
Viikonlopun lämpimässä ja aurinkoisessa säässä oli vielä kiva fiilistellä kesän viimeisistä hetkistä puutarhassa. Istuin ihan rauhassa terassilla ja perkasin tatteja säilöön. Keittoakin on tullut tehtyä jo parin otteeseen, on se vaan niin hyvää paahdetun vaalean leivän kanssa....ohje löytyy täältä. Suosittelen kokeilemaan!
Terassini on suorastaan vuorattu kukilla ja kasveilla, ja en voisi enää elää ilman sitä vehreyttä ympärilläni.
Ehkä sitten tulevaan kotiin ja puutarhaan pitää vähän ottaa hillitympää linjaa, ettei ole ihan joka sorttia sikin sokin ;) Mutta ylipäänsä rakastan boheemeja villejä englantilaisia puutarhoja. Runsaus on ihanaa! :)
Puutarhainnostukseni alkuhetkistä voi lukea täältä.
Pakko oli vielä ikuistaa nämä elämäni korkeimmaksi kasvaneet tomaatit ja kurkut!! :D Ne ovat paitsi vuoranneet makkarin ikkunamme niin ettei paljon läpi näe, ne myös tavoittelevat jo välikattoa. Saakohan vuokralainen vuorata rakenteita tähän tyyliin? ;) Ritilämäisen aurinkolipan mieheni on rakentanut suojaamaan makkariamme paahteelta. Asuntomme kun ei ole mitenkään hyvin ilmastoitu, niin lämpö nousee kesäisin sisällä helposti jopa 38 asteeseen. Vielä siis yksi kesä hikoilua edessä!

-Miia

Perhepäivä

29.8.2011

Meillä viikonloppu on erittäin odotettu asia, vaikka tykkäämme myös arjen vauhdikkuudesta ja monipuolisuudesta. Viikonloppuisin saamme olla enemmän perheenä yhdessä ja yleensä isikin on sunnuntaisin ainakin puolipäivää kotosalla. Pojat tietävät jo perjantaina, että pian on se aika kun kaikilla on aikaa toisilleen ja tehdään kivoja juttuja yhdessä....kuulemani mukaan Elia perjantaisin jopa laulaa hoidossa itsekseen Martti Servon Viikonloppu-laulua :D Se on meidän oma tuuletusbiisi!
Viime sunnuntaina teimme retken kauniiseen luontoon järven rantaan. Paistoimme nuotiolla evääksi lihapiirakat ja tietenkin mukana oli myös hyvät jälkkärit: pojille Paula-jugurtit, heidän lempparit! :)
Minä poimin sieniä ja kuvailin luonnon kauneutta, isi opetti Elialle suopursun ja mustikan varpujen eroja.
Päivä oli helteinen ja kaunis, ehkä tämän kesän viimeinen hellepäivä.
Luonnossa ongelmat ja huolet haihtuvat tuulen mukana kauas pois.
Mieli lepää ja rentoutuu.
Jokaisella on hyvä olla.
Iloista ja reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

Oman kodin haaveilua

28.8.2011

Tonttimme takapihalta aukenevat ihanat niityt.
Tallin runko on noussut vauhdilla.
Iltapäiväleikkejä....
Onnea on saada oma koti! <3

Tattien lumoissa

27.8.2011



Kyllä oli Namia....herkullisia hetkiä!

Arjen ihanuutta

24.8.2011

Elämä on kiireistä, mutta onnellista.
Olen nauttinut pienistä ja vähän isommistakin asioista....
- aamun sumusta
- työmatkan varrella olevista kauniista maisemista ja pelloilla makoilevista lehmistä sekä hevosista
- istuttamieni puitten kastelusta ja mustikkojen maistelusta tontilla
- autotallin kivijalan valmistumisesta ja sen siloisesta auringossa hohtavasta betonipinnasta
-kodin sisustelusta ja tasaisesta keittiönpöydästä
- iltatouhuista ja ulkoiluista poikien kanssa
jne.
Tänään alkoivat miehet pystyttämään runkoa autotalliin, kyllä ilme muuttuu nopeaa. Kohta kattotuolit saakin jo nostaa paikoilleen ja siinä se runko sitten näkyy! Minua lohduttaa, ilahduttaa ja innostaa tieto siitä, että tästä eteenpäin rakentamisen työn tulos alkaa näkymään selkeämmin ja nopeampaa - varsinkin meille ulkopuolisille. Pohjatyöt ja kivijalkojen teko on sitä ns. "ei niin näkyvää" osuutta, mutta toki tärkeää. En voinut ikinä aiemmin edes kuvitella miten monta kerrosta rautaa, styroksia, hiekkaa, harkkoja, putkia ja letkuja voi tuon valmiin kivijalan alla ja sisällä olla piilossa.
Nyt tiedän.

Alla oleva talomme kivijalka on myös päälle valettavaa betonia vaille valmis ja tälläiseksi se jääkin talven yli odottamaan. Nyt, ennen talven tuloa, pystyteään ja rakennetaan tallia ja sitten ensi keväänä lumien sulaessa jatketaan taloa. Jos siis Herra suo ja kaikki etenee hyvin. :)
Kotona olen piristänyt itseäni pienillä muutoksilla:
- muovipussien säilytyssysteemi vaihtui pirteän pinkkiin retropyykkipussiin
- Uusi Kuun Emilian työhuoneen innostamana eteisemme sai myös tuon ihanan turkoosin muovimaton (tosi kätevä kun ei kenkien lika tartu ja helppo putsata, kiitos E linkkivinkistä!)
- lempilehteni pääsivät markkinalöytösaaviin
- huomenna vaihtuu olohuoneen matto myös uuteen löytöön (jännää, siitä lisää myöhemmin!)
Tänään peuhasimme poikein kanssa taas iltapäivän tontin metsissä ja hiekassa, joten kunnon iltapesut oli tarpeen. Olen tässä oppinut yksin elellessä monta hyvää elämänhelpotusvinkkiä, kuten sen, että kun olen saanut pojat pestyä, niin heidät kannattaa kantaa tiukassa pyyhekääreessä kiedottuina katsomaan piirrettyjä siksi aikaa kun minä käyn itse suihkussa. Saan hetken rauhan, heillä on lämmin ja hyvä olla, pysyvät aloillaan ja kuivuvat siinä samalla! ;)

Tontilta kotiin tuomiseksi löysin elämäni ensimmäistä kertaa poimimani herkkutatit, niitä olikin ilokseni sielä aika lailla. Voiko olla ihanampaa paikkaa sitten asua, kun on luonnon helma tälläisine antineen lähellä <3 
Sain tatit juuri perattua ja huomenna sitten vaan keittoa porisemaan (reseptivinkit tervetulleita)! 
Nautinnollista loppuviikkoa teille kaikille!

Still Do!

23.8.2011

Tasan 8 vuotta sitten sain omakseni "hänet, jota minun sieluni rakastaa" (Kv 3). Tuo viittaus Korkeaan Veisuun löytyy kaiverrettuna sormuksistamme.

Rakkaani on yhä rakentamassa tätä kirjoittaessani.
Minulla on kova ikävä.
Ei ole armaansa odotus paljoa muuttunut Vanhan Testamentin ajoilta ;)

"Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä. Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa. Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. 'Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?' Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä...." (Kv 3:1-4)

Hääpäivätunnelmissa,
vaimo

Paneloinnin probleema ratkeamassa?!

21.8.2011

Rannikolla näkyi vanhoissa taloissa paljon kauniita panelointeja ja koristeluja. Pystyrimapanelointi pitsikoristeilla ja yläosan vaakapaneleilla oli yksi tyypillinen nätti vaihtoehto, mutta sitä ei meille tule (halusin kuitenkin laittaa kuvia siitäkin vaihtoehdosta). Pitsiä ehkä tykkäisin jonnekin taloon laittaa, mutta olemme päättäneet pitäytyä vaakapaneloinnissa ainakin suurimmaltaosin. Sinisen 17-numeroisen talon panelointi on nyt aikalailla sitä, mihin olen kallistumassa. Raja kulkee kauniisti ikkunan alla. Tosin jos tarkasti katsotaan, niin tuo alaosan pystyosuus on tehty helmipaneelilla, kun taas itse ajattelen, että meille voisi olla pelkistetympi peruspaneelikin ihan riittävä. Tuo helmipaneeli on toki kaunis ja koristeellisempi kuin tavallinen, mutta liika on ehkä liikaa, jos meinaan että taloon tulisi muutakin koristelua. Mutta en ole vielä päätöksestäni varma.
No sitten näissä ylläolevissa kuvissa näkyykin sillä "peruspanelilla" tehtyjä pystypanelointeja, se on suoraa ja simppeliä ja riittää minulle. Kahdessa alimmassa kuvassa pystypaneloinnin raja on nostettu ikkunan alareunan yläpuolelle, mistä minä en henkilökohtaisesti tykkää. Nämä on niin makuasioita. Ja jos tarkasti kuvia katsoo, niin huomaa senkin eron, kun on tehty alas kivijalan päälle tuo vaakalauta. Alimmasta kuvasta se puuttuu. Keskimmäisessä kuvassa se antaa mielestäni huolitellumman ilmeen talolle. Mutta nättejä taloja toki nämä ovat kaikki. Tämä nyt on tälläistä hienosäätöä, mitä on parempi miettiä viimeistään tässä vaiheessa ennenkuin on liian myöhäistä ;)

Sitten vielä kuvat yhdestä kauniista keskustan talosta, joka oli ihan lempparini, mutta ikkunoidensa ansiosta toki hyvin erilainen kuin mitä meille tulee. Ihanat sävyt ja tunnelma <3
Tämän talon alaosan pystypanelointi oli muistaakseni tehty myös helmipaneelista (näkeekö joku tosta lähikuvasta onko näin?). Ja vaakapenelointi oli kauniisti leveään viistetty. Raja kulkee taas selkeästi ikkunan alla. Kertakaikkiaan niin ihana, että nämä kuvat pitää muistaa sitten illasta esitellä diashowna miehelle kun hän saapuu raksalta :)

Leppoisaa ja tunnelmallista sunnuntain jatkoa kaikille,
Miia

p.s. Minulla ei ole tarkkaa tietoa saako näin talokuvia julkaista, mutta nämä ovat kaupungin keskustassa julkisilla paikoilla olevia taloja (ja julkisilla paikoilla kuvaaminen on sallittua), eli kenenkään reviireille en ole mennyt vakoilemaan ;) 

Hälsningar från Juthbacka!

20.8.2011


Tjena,
I går var jag i Nykarleby.....meinaa jäädä ruotsi päälle vaikken sitä paljo puhua osaakaan ;) Olin siis turistina ruotsinkielisellä rannikolla, kuuluisilla Juthbackamarkkinoilla. Nämä Suomen suurimmat rompemarkkinat ovat siitä mahtavat, että olo on kuin Strömsössä, mutta siellä koko kansa on yhtä, kaksikielisyys ja monikulttuurisuus tuntuu ihanalta rikkaudelta!
Myyjiä on sekä sisämaasta että rannikolta, mutta kieli ei ole kenellekään ongelma. Ja mikä tunnelma - tänne on pakko päästä joka vuosi <3
Markkina-alue on suuri ja se sijaitsee kaupungin halki virtaavan joen rannalla. 
Löytöjä voi tehdä loputtomasti, ja aina saa tinkiä. Tällä kertaa en ihme kyllä ostanut yhtään huonekalua vaikka pitkäperäinen automme olisi sen sallinutkin, mutta kyllä jotain pientä jäi käsiin. Valikoimassa on kaikkea vanhaa: lamppuja, vinyylilevyjä, koreja, kattiloita....vad som helst
Vinkkejä ensi vuoteen:
1) Älä ole niin tollo kuin minä, että laitat jalkaasi valkoiset uudet tennarit, sillä maasto on ajoittain kuraista...kumpparit on viisain ratkaisu!
2) Varaa mukaasi paljon käteistä.
3) Eväätkin reppuun on hyvä juttu, ettei tarvitse jonottaa ruokateltoille.
4) Tule ajoissa paikalle, niin vältät pahimman ruuhkan ja teet parhaat löydöt.
5) Jos mahdollista, jätä lapset kotiin.
Eli jokseenkin samat säännöt kuin festareilla, ihmispaljouteen on hyvä varautua!
Tällä reissulla sain myös vahvistusta paneelidilemmaani rannikon huviloita ja kauniita vanhoja taloja ihastellessa. Siitä kirjoittelen postausta sitten seuraavaksi....ai niin, mutta vielä ne mun löydöt! =)
 * Yläkuvan posliinit täydentämään keräilyastiastoani (2x 8e ja 2e)
* Ihana vanha ja iso turkoosilla alkuperäismaalilla oleva pesusaavi (20e)
* Vanhoja, mutta erittäin hyväkuntoisia käsintehtyjä pellavakeittiöpyyhkeitä (2e/kpl)
Miten kauniita aarteita sitten tulevaan kotiin ja jo tähänkin päivään <3

Vaikeita valintoja

17.8.2011

Syksyinen tunnelma luonnossa on ihana, pimenevät lämpimät illat, metsän tuoksut ja syventyneet värit. Metsäreiteilläni ihastelen erityisesti kanervia, jotka ovat kuitenkin vielä kauniin hempeän lilan sävyisiä. 
Työkiireet pitävät minua poissa täältä, mutta olette kyllä edelleen lähellä sydäntäni ja intoni tällä saralla ei ole tokikaan hiipunut :) Rakentamisestakaan en ole hetkeen kertonut kuulumisia, mutta kohta aioin käydä tontilla kuvia taas räpsimässä ja jakaa niitäkin. Tällä hetkellä kuuma puheenaiheemme kotona on talon ulkopanelointi....millainen sen sitten tulisi olla....pitäisi pian päättää, mutta olen jo pitkään ollut kahden vaiheilla, joten ajattelinkin tulla tästä dilemmastani tänne ajatuksia purkamaan ;)

Pilvilinnaunelmissani olen haaveillut aina vanhasta huvilamaisesta talosta, joten niinkuin olen jo aiemmin kertonut, tuleva itsesuunnittelemamme talo tulee toivottavasti ulkonäöltään jäljittelemään ainakin jokseenkin vanhaa tyyliä. Tykkään Kannustalon Ainola ja Onnela tyylistä. Mutta erityisesti inspiraatiota talon piirrustusvaiheeseen sain Hangon, Rauman ja Kokkolan vanhoista taloista. Muistan kuinka etsin netistä viime talvena kuvia Hangon taloista muistiani virkistämään ja löysinkin erään kuvan, joka vaikutti ratkaisevasti talomme etujulkisivun suunnitteluun. Tuon kuvan innostamina uskaltauduimme repimään vanhat suunnitelmamme ja tekemään rohkea, vähän perinteisestä nykypäivän rakentamisesta poikkeava ratkaisu....eli laitoimme verannan kiinni talon etuosan ulokkeen seinään. Inspiraatiota ratkaisuun siis antoi Hangon keskustassa sijaitseva Villa Näcken:
Kuva lainattu täältä.
 Villa Näcken vaikutti siis talonpohjaamme, mutta nyt kun on ulkopanelointipäätösten vuoro, niin palaan taas juurille. Niinkuin huomaatte, tuollainen alhaalla pysty -ja ylhäällä vaakapanelointi on tyypillisin vanhoille taloille ja kartanoille. Ja se on kaunis, sellaista olen tähän asti pitänytkin ainoana oikeana meidän unelmiemme taloon! Mutta mutta....siinä on riskinsä. Paljon olemme myös törmänneet uusiin taloihin, jotka yrittävät vastaavalla paneloinnilla jäljitellä tuota vanhahtavaa tyyliä, mutta lopputulos ei ole ollut niin siisti tai vakuuttava. Se on vähän kuin yrittäisi tehdä uudesta pakettitalosta vanhaa, mutta se ei oikein ole onnistuakseen. Jos haluaa oikeasti saada vakuuttavan huvilamaisen vaikutelman, niin tuo panelointi on oleellinen seikka, mutta en tiedä tohdimmeko ottaa sitä riskiä ja sitten todeta, että ei oikein näytäkään hyvältä.
Jos alas ikkunoiden alle laittaa pystypaneelin, niin sen on oltava ilmeisesti kapeampaa kuin yläosan vaakapaneelin...ihan kuten Villa Näckenissäkin. Eikä pystypaneeli voi käsittääkseni olla viistettyä, kuten vaakapaneeli joskus tapaa olla. Joo, no mut tiedä siis tuota.
No toinen minulle tärkeä ispiraatiokuva, mitä tulee panelointiin, on tämä myöskin Hangossa sijaitseva kesämökki:
Divaani 6/11 s.113.
Tuosta mökkikuvasta ei niin tarkasti näe onko paneeli viistettyä, mutta pystypaneeli näyttää yhtä leveältä kuin vaakapaneeli. Tykkään myös!
Mutta sitten on se viimeinen varma vaihtoehto, joka ei koskaan voi näyttää epäonnistuneelta ja onkin monelle ehkä se turvallinen valinta, eli kokonaan alas asti vaakapaneloitu talo. Se tuntuu olevan tällä hetkellä yleisin ratkaisu uusissa taloissa, kuten tässä Kannustalojen messutalossa:
Talon yleisilme tulee kuitenkin huomattavasti uudemman näköiseksi kuin aikaisemmilla vaihtoehtodoilla. Enkä tiedä voisinko antaa itselleni koskaan anteeksi (no toki voisin!) jos en seuraa ensisijaista intuutiotani, vaan annan epäonnistumisen pelkojeni voittaa ratkaisunteossa ;) Mutta ei toki huono ole mikään vaihtoehto, hyvänen aika sentään, mutta tälläisiä "pikkujuttuja" tässä rakentamisessa joutuu kokoajan pohtimaan ja niistä pikkuseikoista se harmoninen tai ei niin harmoninen kokonaisuus sitten koostuu. Enkä tietenkään haluaisi tehdä ratkaisevaa talon ulkonäköön vaikuttavaa valintaa miettimättä asiaa kunnolla loppuun asti. Tässä kohtaa toivoisin, että olisin arkkitehti tai minulla olisi jokin rakentamiseen erikoistunut stylisti, heh ;D Mutta koska emme halunneet alunalkujaankaan maksaa talopaketista taikka arkkitehdista, niin näiden valintojen kanssa on nyt vain kieriskeltävä ihan itsekseen (ja vähän teidänkin kanssa) :) Vastuu on itsellä ja se kai siinä pelottavinta onkin...lopputuloksesta ei voi sitten syyttää kuin vain itseään! ;)

Sitten olisi vielä yksi vaihtoehto sekoittamaan lisää pakkaa, eli normaalia leveämpi ja paksumpi viistetty vaakapaneeli, jota näkyi asuntomessuilla monissa taloissa:
Tuossa lähikuvassa näkee hyvin mitä se "viistäminen" tarkoittaa, mikäli osaan nyt edes käyttää näitä kuulemiani termejä oikein...me naisethan ollaan todellisia rakentamisen experttejä ;) Tälläinen alas asti vaakapaneloitu lookki on selkeä ja rauhallinen, tyylikäs. Vähän toki New England, mistä en kyllä niin innostu. Varmasti ajaton ja tähän ei ehkä niin helposti kyllästy. Mutta en ole ihan vakuuttunut onko se sitä mitä todella haluan. Voi kääk, hulluksi tässä tulee kun näitä pyörittelee päivästä toiseen....auttakaa nyt jooko!? :P

Sekaviin paneelitunnelmiin,
Miia

Shabby chic -valokuvataulu

15.8.2011

Shabby chic, rappioromantiikka...
kaunis koti sisältää mielestäni aina jotain vanhaa, 
tunnelmaa viime vuosituhansilta.
Erityisesti rakastan vanhoja potrettivalokuvia ja niitä onkin minulle kertynyt
kirppareilta ja suvun kätköistä paljon.
Niin monia kauniita yksilöitä, että oikein harmittaa
kun en ole saanut kaikkia esille.
Vanhojen pikkukehysten kollaasia kokeilin joskus aikanaan 
ja sekin on sisustuksessa kiva,
mutta toinen vaihtoehto saada useampia kuvia esille on tälläinen taulu.
Tarvitset vanhan kauniin kehyksen, väreihin sointuvan paspiksen
ja ne ihanimmat, rakkaimmat kuvasi.
Sitten vain sommittelemaan kuvia kohdilleen ja piirtämään sommitelma
paspiksen takapuolelle.
Itse tykkäsin laittaa kuvat vähän epäsymmetrisesti, ettei ilme olisi liian siisti.
Paspiksia myydään kehystämöissä ja kattavissa askarteluliikkeissä.
Ehkä se haastellisin osuus on paspiksen aukkojen leikkaaminen, mutta siihenkin on hyvät työvälineet olemassa, ettei saksien kanssa tarvitse taiteilla ;)
Tarvitset paspisleikkurin, sillä saa siistiä jälkeä.
Lopuksi kun aukot ovat kohdillaan, voit teipata kuvat kiinni ja kehys on valmis.
Toivottavasti tykkäätte ideasta! :)
Proudly designed by Mlekoshi playground