Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Lapsi oppii: Palapelit

13.1.2012



Kotiutuminen ja tavallinen arki on täällä taas lähtenyt käyntiin.
Paluu töihin ja hoitoon, tienpäälle ja ihmisten ilmoille.
Kiirettä ja vilskettä päivissä taas riittää, mutta tykkään kun elämässä tapahtuu... :)

Nettikauppakin on lähtenyt ihan kivasti pyörimään ja paketteja on viety postiin.
Tekisi mieli taas vähän esitellä teille uusia tuotteita, mutta jottei blogi menisi kuitekaan ihan kaupalliseksi,
päätinkin kirjoittaa sydämeni tärkeimmästä asiasta, eli lapsista ja kasvatuksesta.
Varsinkin oppimisesta.
Tulevissa postauksissani voitte siis odottaa pieniä oppimisen iloja, joita täälä meillä on saatu kokea.
Ja minä äitinä tietenkin koen suurta ylpeyttä pikkuisistani! :)



Palapelejä esikoiseni on tykännyt tehdä niin kauan kuin muistan ja pikkuveikka seuraa perässä kovaa vauhtia.
Mieleeni palasi tosin vähän varhaisempikin muisto ajalta, kun äitinä vasta haaveilin voivani tehdä palapelejä lapseni kanssa. Elian ollessa n. 1-vuotias ostin hänen ensimmäisen palapelin, jossa oli neljä puista, isoilla otinnapeilla varustettua palaa. Sen kanssa väkerrettiin vähän väliä, mutta palat joutuivat useammin suuhun ja heittoleluiksi kuin alustalle. Olin malttamaton pääsemään tositoimiin, mutta lapsi vaati vielä vähän aikaa ;)
Palapeli meni kaappiin ja sitten joskus 2,5-vuotiaana se iski, innostus!
Siitä lähtien olen saanut ihailla sitä intensiteettiä, millä poika keskittyy jo melko haastaviinkin palapeleihin.
Niitä onkin tullut haalittua meille jo isot kasat, varsinkin kirpputoreilta löytyy palapelejä usein ja edullisesti
(kuvan lintupalapeli on mummin löytö eurolla).

Pikkuveikka on syntynyt tähän palapelitouhun keskelle, joten häneltä se luonnistuu jo kuin vanhalta konkarilta.
Itsekin ihmettelen ja hoitotädit ihmettelivät (neuvolassa eivät meinanneet uskoa), että alle 2-vuotiaana Abel jo teki
yli 3-vuotiaille tarkoitettuja, 24-palaisia palapelejä. Ja ne menevät kirjaimellisesti kuin liukuhihnalta ilman suurempaa miettimistä. Nopeudessaan (hätäinen luonne kun on) hän päihittää isoveljensä mennen tullen.
Tuo rekkapalapeli on uusin ostos Abelille ja sekin oli heti alkujaan liian helppo.
Uskomaton sälli - mitenkään en ole häntä opettanut, vaan itsekseen on hän kai oppinut isoveljeä aina seuratessa!

Mitä tulee laatuaikaan lasten kanssa kotona, palapelit ovat siinä suuressa osassa.
Kun sytytän keittiöön kynttilät ja huudan pojat palapelien tekoon, kuulen jo kaukaa riemun kiljahduksia ja Abel kiipeää
äkkiä syöttötuoliinsa pöydän päähän. Ja saadessaan palapelin eteensä, hän hakkaa jaloillaan tyytyväisenä syöttötuolin
kolisevaa jalkatukea ja hymähtelee itsekseen. :) Elia taas on hiljempaa omissa ajatuksissaan, nauttii rauhasta.
Minäkin nautin siitä hiljaisuudesta ja tunnelmasta. Palapelit, tuo ihana muisto minunkin lapsuudesta, ovat nyt viimein
osa elämäämme. Pieni asia, mutta tekee meidät suuresti onnelliseksi. <3

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

7 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Meillä asuu samanlainen palapelien tekijä :) Viime keväänä kun jäin äitiyslomalle ja esikoinen pois hoidosta (1v.9kk tuolloin) me alettiin kuin puolivahingossa harjoitella palapelien tekoa. Nopeasti kävi niin, että tyttö oppi kaikki palapelinsa ulkoa ja minä yritin pysyä tahdissa ja ostaa uusia tilalle :) Kaksivuotisneuvolassa jouduttiin antamaan näyte, jotta neuvolantäti uskoi että se haastavinkin palapeli onnistuu tuosta vaan. Muutenkin tyttö vaikuttaa samanlaiselle kuin Elia, hänkin tykkää tehdä asiat rauhassa ja jaksaa pitkäjänteisesti yrittää asioita kunnes onnistuu :)
Pikkuveli 6kk taas on ihan toista maata, mutta niinhän nämä saavat ollakin :)

Tällaisista postauksista tykkään ja olisi kiva lukea lisääkin :)

Outi kirjoitti...

Meidän lapset 5 ja 3 vuotiaat tykkäävät myös tehdä palapelejä. Joulukalenteriin piilotin molemmille palapelin palasia. Mietin riittääkö heidän kärsivällisyytensä odottaa, että palapelit tulevat pikkuhiljaa valmiiksi. Yllätyksekseni kärsivällisyys Riitti ja lapset innoissaan odottivat aamuisin mikä pala tulee seuraavaksi. Meillä molemmat lapset tekevät samoja palapelejä. Elikkä 3 vuotiaskin tekee jo 100 palan palapelejä.

Palapelit on minunkin lemppari pelejä lasten kanssa pelattavaksi. Ne ovat kehittävää tekemistä sekä aikuiselle, että lapselle.

Nunnu kirjoitti...

Minun siskontyttö on kans melkonen palapelien ja kirjojen suurkuluttaja :) Ikää on tällä hetkellä 3 vuotta ja nuorempana tosiaan sai täti katsoa suu auki vieressä kun tyttö tekee monen palan palapelejä tuosta vaan :)

Nyt tädin rakas on innostunut kirjaimista! Päiväkodissa ihmettelevät kun 3-vuotias haluaa vain katsella aapistyylisiä kirjoja ja kysyy joka kirjaimen kohdalla mikä se on :D Oppii varmaan lukemaan alle kouluikäisenä jos innostus on noin kova.

Ruususuun äiti kirjoitti...

Palapelit on parhaita, meillä ne menee vielä suuhun, ainakin ne pienimmät! Onnea nettikaupallesi, minä ainakin odotan myös niitä kaupallisia juttuja! :D

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivasta jutusta! Minä taas kävin kurkkaamassa, vieläkö kerrot vain kaupasta. Ymmärrän oikein hyvin, että olet innostunut eikä minun ole "pakko" täällä vierailla - enkä olisi siinä tapauksessa mitään kirjoittanutkaan, vaan hiljaa poistunut ja poistanut suosikeistani ja todennut, ettei enää ole minun lukemistani. Mutta pikkuisen olisin täällä koneen ääressä omassa mielessäni harmitellut, koska mielestäni olet kirjoittanut niin kivasti. Joten kovasti kiva lukea nyt näitä juttuja (ja luolaretkikin näytti aivan ihanalta)

Miia kirjoitti...

Katja, niinän se on. Lapset ovat erilaisia ja ei heidän meidän vanhempien toiveita kuulukaan täyttää. Parasta on kun lapsi itse innostuu jostakin ja sitä saa sit vaan seurata sivusta miten toinen nauttii... :)
Kiitos vinkistä. Aina on kiva kuulla mistä lukijat tykkää, kun minulla ei siitä ole aavistustakaan! Täälä yritän arvuutella ja kokeilla vähän kaikenlaista ;)

Outi, teillä todellakin ollaan jo pitkällä...100 palaa on jo aika saavutus 3-vuotiaalta! Hienoa! :D
Onko sinulla tyttöjä vai poikia? Ihana tuo sinun joulukalenteri-idea, kiitos siitä, pitääpä myös kokeilla ensi jouluna! :)

Nunnu, joo tiedän ton tunteen. Ihmettelyä riittää! Kirjaimet ovat myös alkaneet Eliaa 3,5v kiinnostaa. Hänkin kommentoi aina nähdessään tuttuja kirjaimia esim. "tuo on E niinkuin Elia, tuo on I niinkuin isi". Ihan hyvin voivat siis oppia lukemaan aikaisemmin :)

Ruususuun äiti, kiitos ja sinulle myös vaan rohkeutta mennä unelmiasi kohti! Ei tässä elämässä muu auta :))

Anonyymi, ei se mitään. Arvasin kyllä, että pettymyksestä kommenttisi kumpusi. Tämä blogin pito on tälläistä, että sitä kirjoittaa aina mihin sillä hetkellä inspiraatiota ja voimia riittää. Joulun alus ja vuodenvaihde meni minulla intensiivisesti nettikaupan luomiseen ja kaikkeen siihen uuteen ja jännään mitä se toi tullessaan. Siitä siis puhuin, koska se oli pinnalla. Joskus sitten taas tuntuu siltä, että nyt voisi olla enempikin sanottavaa ja sydän kaipaa päästää ilmoille syvällisempiä ajatuksia. Mutta aina ei siihen voimavaroja ole. Blogi elää hyvin paljon bloggaajan tunnemaailman mukana...sitä ei voi oikein pitää siitä erillään. Kiva kulla, että olet tykännyt tavastani kirjoittaa. Se kannustaa minua jatkamaan rohkeasti avointa kirjoituslinjaani....se ei ole aina helppoa avata sydäntään koko maailmalle. Helpompaa olisi vain esitellä tavaraa ;) Toivottavasti pysyt jatkossakin mukana ja aina saa sanoa kun jutut alkaa liikaa ahdistaa! :)

Mamma Mia kirjoitti...

Mukava postaus :) Meidänkin talosta löytyy muutama "palapelihirmu". Esikoinen sen sijaan ei ikinä innostunut palapeleistä eikä tykkää niistä vieläkään (nyt 11v.). Kakkonen puolestaan innostui hänenkin edestä. Ihmettelin aina sitä kykyä tehdä palapelejä "väärinpäin" eli istuen siellä palapelin "yläpuolella". 4-vuotiaana halusi kaupasta Mauri Kunnaksen 252-palaisen palapelin. Väitin, ettei vielä osaisi sitä, mutta lopulta ostin sen. Ja kuinkas sitten kävikään?! Osasi kuin osasikin tehdä sen ja aivan itsenäisesti :) Vähän sen jälkeen palapelit alkoivat jäädä taka-alalle, koska innostus siirtyi pikkulegojen rakenteluun. Sitä innostusta riittää tänäkin päivänä (poika 8v.), mutta vielä toisinaan hän kaivaa esiin myös palapelit.

Meidän kolmonen (nyt 2v 3kk) on myös "palapelihirmu", en vain aluksi edes ymmärtänyt tarjota hänelle palapelejä. Aloitti niiden tekemisen noin vuosi sitten, tällä hetkellä tekee 37 palaisen Autot-palapelin, siinä rinnalla muita 24 - 36 -palaisia mm. muumipalapelejä. Päivittäin koko alakerta suorastaan lainehtii palapeleistä :)

Nuorin (pian 3kk) tyytyy toistaiseksi katselijan rooliin.

Tulee nyt vähän pitkä kommentti, mutta en voi olla kertomatta, mistä meidän esikoinen aikanaan tykkäsi. Ostin Tevellasta Luko-pelejä sekä Logico Primo ja myöhemmin Logico Piccolo -tehtävä"lautoja" tehtäväkorttisarjoineen. Suosittelen!

t. Neljän pojan äiti, joka rekisteröityi nimimerkillä Mamma Mia

Proudly designed by Mlekoshi playground