Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Lapsi oppii: Piirtäminen

13.1.2012



On palkitsevaa nähdä, että lapsi oppii ja kehittyy. Siitä ei voi paljo kunniaa itselle ottaa, sillä se tapahtuu ihmisessä luonnostaan, mutta aina voi vanhempana vähän myös onnitella itseään, jos on kyennyt (hankaluuksistakin huolimatta) antamaan lapselle turvallisen kasvujalustan, mille on hyvä oppimistakin rakentaa. Tätä turvallista perustaa ei rakenneta rahalla eikä ulkoisilla moitteetomilla olosuhteilla, vaan rakastavalla sylillä ja kannustavilla sanoilla. Tuella ja aidolla välittämisellä. Jokaisen, myös lapsen, itsetunto ja minäkuva kehittyvät peilaamalla itseä toisiin ihmisiin. Lapsi katsoo aikuiseen saadakseen tietää, onko hän riittävä ja hyvä. Onko hän rakastettava, hyväksytty ja osaava.

Meidän Elia tapaa sanoa itsestään, kun hän osaa tehdä jonkin häneltä odotetun toimenpiteen, että "Minä olen Elia, taitava poika!" Hän on oikeassa. Hän vielä toistaa sen, mitä me vanhemmat olemme yrittäneet parhaamme mukaan hänelle kertoa sanoin ja teoin: "Sinä olet arvokas, maailman ihanin ja taitavin poika!" Häntä ei ole muut peilit vielä päässeet paljoa horjuttamaan. Mikään ei siis lämmitä sydäntäni niin, kuin kuulla ja nähdä se terve ylpeys mitä hän kokee itsestään. Tiedän, ettei se kestä koskemattomana ja sitä uskoa tullaan vielä monet kerrat koettelemaan, mutta silti varmasti jokaisen vanhemman hartain toive on, että mikään tässä maailmassa ei saisi lasta koskaan epäilemään tuota uskoa itseensä. Se on pyhä asia, jota pitäisi yrittää varjella niin kauan kuin mahdollista.

Tämä pohdinta olkoon aasinsiltana poikani uusimpaan taitoon, piirtämiseen. En tiedä ovatko tytöt yleensä visuaalisempia ja innokkaampia piirtämään kuin pojat, mutta ainakaan Elia ei ole aiemmin näyttänyt juuri minkäänlaista kiinnostusta piirtämistä kohtaan. Se on kieltämättä minua harmittanut. Uskon, että piirtäminen voi olla todella mielikuvitusta ja ajatusmaailmaa rikastuttava taito, josta olen itsekin saanut aina suurta iloa. Olen kyllä useasti tarjonnut kyniä ja paperia ja ehdottanut piirtämistä, mutta autot ja aktiivisemmat toiminnot ovat vieneet yleensä voiton.
Mutta tänä syksynä on tapahtunut jokin ihme muutos. Poika on alkanut jopa pyytämään, että saisiko piirtää. Ja siitä voin varmasti antaa kaiken kunnian osaavalle hoitopaikan henkilökunnalle. Varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä totesimme yhteen ääneen, että Elia ei juuri osaa piirtää. Hän tarvitsee siinä harjoitusta ja apua. Ja ilmeisesti sitkeä harjoittelu siellä on tuottanut tulosta, sillä nyt saan lähes joka ilta kuulla, millaisia piirrustuksia hän on tänään tehnyt hoidossa. Ja Elialle on todella tärkeää, että minä muistan ottaa nuo piirrustukset myös kotiin, näyttää ne isälle, kehua ja laittaa ne lopuksi jääkaapin oveen esille. Kai se meidänkin kannustus vähän tepsii - piirrustusten määrä senkun lisääntyy! :)

Kuten kuvista näkee, Elia on hiljan oppinut piirtämään ihmisen. Se onkin yleensä se ensimmäinen asia, mitä lapsi oppii piirtämään. Tikku-ukolla on jalat, kädet ja kasvon piirteet kohdillaan. Nyt viimeaikoina Elia on alkanut myös piirtämään ihmiselleen korvat, hiukset, ja varpaat. Niitä hän kutsuu "kävelyvarpaiksi" :D
Ehkä yksi liikuttavimmista hetkistä oli, kun hoitaja ojensi minulle Elian ensimmäisen piirroksen meidän perheestä...siinä oli isi, äiti ja molemmat pojat, kaikki pulleat tikku-ukot hymyillen kesäauringon alla. Minä tietenkin laminoin kuvan samantien ja säilytän sitä nyt kuin mitäkin aarretta.




Vain tekemällä oppii!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ja kannustava kertomuksesi lasten kanssa kasvamisesta.
Onnellinen mummi :)

Proudly designed by Mlekoshi playground