Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Piilosilla

14.2.2012


Nämä kuvat ovat välipäiviltä (kuten joulun viltit ja tyynyt kertoo..), mutta jääneet teille jakamatta.
Niissä on sitä ihanaa kodikasta ja lapsekasta meininkiä, mitä työssäkäyvänä äitinä välillä ikävöin.
Ikävöin omia lapsiani vähän väliä, mutta onni on tietää, että heillä on hoidossakin kiva ja hyvä olla.
Ja iltaisin se jälleennäkemisen riemu on liikuttavaa, kun pikkuiseni huutavat hoitopaikan portilta äitiä ja juoksevat
hymyssä suin syliin. Haluavat kertoa mitä kaikkea kivaa ovat tänään kavereiden kanssa tehneet.
Kuitenkin, ainakin meitä vanhempia ikävä kalvaa, siitä ei eroon pääse. Ja me mieheni kanssa välillä pahennamme vielä asiaa lähettelemällä toisillemme tekstarilla lasten valokuvia kesken työpäivän. Oikein rääkkäämme itseämme...hyvässä mielessä. ;) 


Nämä lapset ovat meille kaikki kaikessa - suurin lahja.
Vaikka aika onneksi kuultaa muistot, niin tosiasia kuitenkin on, että heidät on myös saatu tähän maailmaan kovalla työllä, kyynelillä ja rukousilla. Lapsettomuuden varjo on koetellut meidänkin arkea aikoinaan ja nyt ne tunteet meinaavat välillä nousta taas pintaan. Haaveilemme suurperheestä, jopa 4-5 lapsesta, mutta sain jokin aika sitten tietää, että kunnallisella puolella meitä ei enää hoideta.
Meillä on jo kaksi hoidoilla saatua lasta ja siinä menee raja. Hoitojonot ovat pitkät, tuet rajalliset ja ne joilla ei ole vielä yhtään lapsia menevät edelle. Ymmärrettävästi! Olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan - järjen tasolla. Mutta sille en voi mitään, että tunteet heittivät hullunmyllyä kun kuulin asiasta. Tuntui kuin olisi paiskattu ovi kiinni nenän edestä, julistettu tuomio lopullisesta lapsiluvustamme. Mutta toisaalta, tässäkään asiassa ei saa alkaa ahnehtimaan. On muisteltava itseä lapsettomana ja ajateltava heitä, joilla ei vielä ole yhtään lasta sylissään. Ymmärsin myös taas kirkkaammin, miten etuoikeutettu olen, että olen saanut jo nämä kaksi rakasta lasta. <3 (Niin ja yksityiselle, toiseen kaupunkiin on onneksi mahdollista vielä mennä - Thank God!)


Sanotaan, että lapsia ei tehdä vaan heidät saadaan. Kyllä ja ei. Mikä paradoksaalinen sanonta.
Yleensä ne ihmiset puhuvat lapsien tekemisestä, joille se on ollut helppoa. Tai ehkä asian voisi ajatella toisinpäin,
sillä saaminenhan ei vaadi saajalta mitään. Ei tarvitse hirveästi tehdä kun saa, saa mitä haluaa.
Mekin olemme lapsemme lahjaksi saaneet, mutta on se paljon tekemistäkin vaatinut.
Sitkeyttä, yritystä, rahaa ja periksiantamattomuutta. Useita istumisia linja-autossa matkalla Jorvin sairaalaan ja takaisin kotiin.
Paineita. Suorittamista. Epäonnistumisen pelkoa.


Sitä se lapsen saamisen tavoittelu monille pariskunnille on.
Mekin yhä haaveilemme, emmekä ole menettäneet toivoamme kolmannesta, mutta tuohon lääkärissä hyppäämisen myllyyn
en jaksaisi enää lähteä. Ainakaan tässä elämänvaiheessa. Ehkä joskus vanhempana sitten kun on elämä rauhottunut ja mies ei
enää ole raksalla. Se prosessi vaatii parisuhteelta kuitenkin aikaa ja jaksamista. 
Rakennusaikana ollaan muutenkin välillä niin heikoilla, ettei lisäpaineita kannata itselleen tavoitella.
Tässä siis tuli vastaus niillekin ihmisille, jotka haluaisivat povata meille "uuden tuvan jussia".
Nähtäväksi jää, josko saisimme joskus sitten vanhan tuvan jussin ;)


Tästä tuli nyt rohkeampi ja avoimempi postaus kun oli tarkoitus.
Mutta ken tietää, ehkä tämä oli näin tarkoitettu!


9 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Kauniisti kirjoitat varmasti arasta aiheesta <3 Ihania nuo teidän kaksi kultakimpaletta. :)

Heidi kirjoitti...

Lapset ovat tosiaan suuri lahja<3 Meidän kaikki neljä lastamme on myös hoidoilla saatuja. Meille kävi onni, että kolmannellakin kerralla pääsimme hoitojen piiriin, ja vaikka ne meinattiin lääkärin toimesta lopettaakin yhdessä vaiheessa kesken, niin sain taisteltua niiden jtakosta ja tulinkin sitten vielä raskaaksi ja saimmekin kaksoset. Kun on suuri lapsenkaipuu, ei sitä tyhjänsylinkaipuuta ne olemassa olevat lapset täytä. Ja itse totesinkin lääkärilleni, että itse asiassa se suru vielä saamatta olevasta lapsesta on suurempi kuin silloin, kun yritimme ensimmäistä lasta, sillä en ollut vielä päässyt tuntemaan, miten suuren onnen se lapsi tuo tullessaan. Mutta totta kai silti olin kiitollinen kahdestakin lapsesta, jotka oli meille siunattu. Lämmin halaus sinulle<3

Katja kirjoitti...

En osaa sanoa kuin, että kiitos kun jaoit tämän kanssamme. Toivon sydämestäni, että asiat menevät kuten toivotte ja kuinka on tarkoitettu. <3

Hanna kirjoitti...

<3 ja iso hali. Kyllä jakainen lapsi on taivaan lahja! Pitää muistaa olla kiitollinen niistä jokaisesta! Toivottavasti teille niitä lahjoja vielä suotaisiin!

Anne kirjoitti...

Ihanasti kirjoitit. Vaikka meille lasten saaminen on ollut helpompaa, niin silti näitä ihmeitä ei koskaan lakkaa ihmettelemästä. Muistan rukouksin <3

Anonyymi kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit tästä asiasta!

Toivotaan että teille "vanhan tuvan jussi" annetaan jos niin toivotte..

T. Toinen rakentaja :)

Täti Ruskea kirjoitti...

Voisin kirjoittaa pitkästikin, niin kovin tutulta tuntuu tunteesi. Ei uskoisi meistä, että olemme rämpineet lapsettomuuden suossa, koska meillä on nyt neljä lasta. Aikanaan olisin "kaltasistani" ajatellut, että onpa hedelmällistä väkeä.

Itselleni oli hyvin rankkaa juuri toive kolmannesta lapsesta ja puheet siitä, että teillähän on jo kaksi lasta. Ehdottomasti olin heistä ikikiitollinen, mutta kuten Heidi tuossa aiemmin kirjoitti, syli oli vielä tyhjä. Eräs ystäväni ymmärsi asian ja sanoi, ettei ne (kaksi lasta) auta, jos on saanut sydämelleen ison perheen. Toki olin etuoikeutettu, että minulla/meillä oli jo heidät, kaksi on paljon enemmän kuin nolla tai yksi. Lapsettomuuden tuska oli silti valtaisa.

Vuosien rukousten ja "apukeinojen" jälkeen saimme kauan odotetun kolmannen lapsemme. Toisen ja kolmannen lapsen väliin mahtuu reilu kuusi vuotta ja mm. lukuisia keskenmenoja.

Siunausta ja voimia lapsettomuuden tuskaasi (se on silti sitä, vaikka olisikin jo lapsia)! Muistan asiaa rukouksin. Meillä on silti tänäkin päivänä ihmeitä tekevä Herra, joka voi kaiken.

Miia kirjoitti...

Nöyrä kiitos teille kaikille lohdun sanoista, rukouksista ja omista tarinoistanne! Se kyllä aina antaa toivoa kun kuulee että muutkin ovat onnistuneet <3

Anonyymi kirjoitti...

Voimia asian kanssa Miia ! <3Ihanaa että te olette saaneet kaksi aivan ihanan söpöä poikaa <3! Mukavaa talven jatkoa!

Proudly designed by Mlekoshi playground