Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Looking Back

27.3.2012


Olen tässä jo jonkin aikaa iltojen ratoksi katsellut vanhoja valokuviani ja muistellut tähänastista, mielenkiintoista raksataivaltamme. Kiitollisin mielin olen ihmetellyt sitä, miten olemme tähän pisteeseen päässeet. Katsomalla alkumetreille saan voimia myös katsoa tulevaan. Ajatella, siitä tulee pian tasan 2 vuotta kun ostimme ihanan tonttimme! Sinä päivänä unelmamme omasta kodista otti siivet alleen, mutta se ei tapahtunut ihan helpolla. Tulevissa postauksissani haluan vähän raottaa teille, rakkaat lukijani, miten ja milloin mikäkin vaihe tapahtui. Tämä ensimmäisen oman kodin saaminen ei ole ollut meille ollenkaan mikään läpihuutojuttu, vaikka se voi sinne ruudun toiselle puolelle siltä vaikuttaa. Toivottavasti tulevat tarinat ja kuvat ilahduttavat, herättävät toivoa ja uskoa unelmiin. Tarkoitukseni ei ole tietoisesti romantisoida rankkaa raksa-aikaa, mutta sille en mahda mitään, että minulle on annettu jokin lahja nähdä tämän kaiken keskellä asiat enimmäkseen positiivisessa valossa. Minä olen ehkä jonkun mielestä naiivi ja sinisilmäinen, mutta haluan ajatella, että elämä on kaunis matka - myös rakennusaika. Näin tulee elettyä hyvä elämä!




Kesäkuussa 2010, kuvanottohetkellä, mieheni ei katso kaukaisuuteen, vaan juuri ostamallemme tontille, josta on näkymät noille kauniille niityille. Meistä oli tullut 0,6 ha metsäalan omistajia niin yllättäen, että tuskin itsekään vielä uskoimme sitä todeksi. Olimme etsineet tonttia keväästä 2008 asti, eli kaksi pitkää vuotta. Siitä oli tullut meille jo ihan tapa, että laitoimme pikkupoikamme ja vauvan takapenkille istuimiin ja lähdimme ajelemaan ympäri maakuntaa. Etsimme lähinnä intuutiolla kauniita paikkoja ja maisemia. Tärkein kriteeri tontin valinnassa meille oli sen luonnonkauneus ja oma rauha. Emme halunneet lähiöön, vaan luonnonhelmaan. Tuon kahden vuoden etsinnän aikana ehdimme saada aika monet rukkaset ja kieltäytymiset - aina uuden kivan paikan löydettyä saimme kuulla, että se ei ole myytävänä. Olimme ehtineet innostua ja pettyä jo useampia kertoja, kunnes saimme myöntyvän vastauksen. Vähän ennen tuota onnenpäivää olin katkerana itkenyt miehelleni, että me emme koskaan löydä tonttia tai saa kotia! Olimme jo väsyneitä etsimään, mutta sinnikkäitä jatkamaan unelmaa kohti. Lopussa kiitos seisoi, saimme kauniin ja ihanan tontin, joka tuntui heti omalta kodilta! <3

Metsässämme kasvoi koivuja, mäntyjä ja kuusia. Siellä oli runsaasti tuoksuvia suopursuja ja otollista maata mustikalle ja puolukalle. Ihastelimme sen koskematonta kauneutta ja sammaloituneita kiviä ojien varressa. Seuraava "murheemme" oli miettiä, että mitä noista kauniista puista malttaisimme ylipäätään edes kaataa. Minne talo olisi parasta sijoittaa? Kaikki oli kuitenkin vasta alussa, vielä pitäisi odottaa vuosi kunnes rakentaminen voisi alkaa. Tiesimme tuolloin vain, että edessä olisi pitkän tähtäimen projekti ja rakentaisimme ensin seuraavana kesänä perustukset sekä autotallin ja sitten vasta sitä seuraavana kesänä talon. Tulevat talvet uhraisimme täysin talon suunnitteluun. Loppujen lopuksi, meillä ei ollut enää mihinkään kiire! Olimme viimein löytäneet unelmiemme tontin ja emme halunneet pilata sitä hätäilyllä ja turhalla stressaamisella. Aikaa perheellekin jäisi jonkin verran, kun emme haukkaisi liian isoa palaa kerralla. Ja omasta selkänahasta kun työvoima otetaan, niin siinä on pakkokin ajatella omaa ja läheisten jaksamista. Kiitos siitä viisaalle miehelleni! <3
- Miia

7 kommenttia:

minttumaari kirjoitti...

Tosi kauniille paikalle olette rakentamassa. Ja niinhän sanotaan, että hiljaa hyvä tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kertomus alkutaipaleesta. Kyllä on ollut ilo seurata tressitöntä rakentamista, joka on antanut meille muillekkin uskoa siihen, että te selviätte. Ilolla olemme isovanhempina nähneet raksaisän sitkeän luonteen ja perheen huomioon ottavan viisauden. Ihanasti olette laittaneet toisenne ja poikanne aina etusijalle mahdollisuuksien mukaan. Voimia Sinulle Rakas tulevaan aikaan, jossa varmasti ikävöit miestäsi ja lasten isää kotia, mutta sielähän hän tavallaan jo onkin ja rakentaa sitä yhteistä tulevaisuutta kanssanne.
Ihanaa suunnittelujen jatkokevättä. t:äiti

Hanna kirjoitti...

Pidä tuo asenne :-) Kaikissa asioissa on aina kaksi puolta ja voi valita kumpaa tuijottaa. Myrkyttäjiä riittää aina! Joka asiassa.

Pian on oma tupa ja oma lupa!

Anonyymi kirjoitti...

Upea paikka, niin kauniit nuo pellot ja metsät. Missä päin Suomea tontti sijaitsee? Tsemppiä rakentamiseen!!

Anonyymi kirjoitti...

Mä vaan aattelin et jos oisit sanonut että kun kaikki on ollut niiiiin jätte-ihkua ja koskaan mikään ei oo väsyttänyt eikä rasittanut, niin silloin en ois uskonut ;) enkä jaksais lukeakaan sellaista. Mut positiivisuushan vaan on hienoa ja ihailtavaa ja siihen pyrin itsekin. Vaikka mun tyyli ehkä on enemmän sellainen inho-realistinen kuin romanttinen : D ihanaa rakennuskevättä teille ja voimia uskoa unelmiin, sieltä ne nousee <3 terkuin yks mamma lahest :)

Linda kirjoitti...

Ihanan kaunis tontti ja tulevan kodin paikka teillä tosiaan. Hyvää kannattaa odottaa, niin sitä sanotaan. :)

Ja voi sydän tuota teidän äidin viestiä tuossa yllä, ihana äiti! <3

Miia kirjoitti...

kiitos kivoista kommenteistanne. Anonyymi, kysyit missä maisemat sijaitsee....Etelä-Pohjanmaallahan ne. :)

Proudly designed by Mlekoshi playground