Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Mun Juttuja

20.7.2012


Raksaleskenä kotikivaa on etsittävä pienistä asioista. Tämä blogi on yksi viihdykkeistäni. Teille on kiva jutella, kun ei ole muuta ihmisseuraa lähimaillakaan ;) Iltaisin, kun olen yksin, tekisi mieli monesti hypätä auton rattiin ja ajaa vaikka iltateelle ystävän luokse vain 7 km:n päähän tai lähteä iltauinnille, mutta kun lapset tapaa nukkua yönsä paremmin kotona kuin takapenkillä. Ajatella, että sitten kun rakentamisemme on ohi ja asumme taas kaikki saman katon alla (siis nythän mun mies ei asu täälä, vaan käy vaan nukkumassa), niin mäkin pääsen taas ulos tästä kotiloukusta. Varmaan ihmeelliseltä tuntuu sitten taas se, että voin harrastaa ja lähteä kotoa valosan aikaan omille asioilleni. Haaveilen arjesta, jossa mieheni hakee lapsemme hoidosta, vie kotiin ja tekee ruuan ja minä saan tulla töistä ihan rauhassa vaikka kuntosalin kautta. Viimeiset kaksi vuotta olen ajanut tukkaputkella töistä tarhaan ja hypännyt yhdestä kasvatustehtävästä suoraan toiseen. Olen korviani myöten täynnä kasvattamista ;) Mutta sama hurja meno se on ollut miehelläkin: päivätyön kiireestä äkkiä kotiin vaihtamaan raksahaalarit päälle ja 15 km ajoa tontille ja iltamyöhään takasi nukkumaan, että saa taas aamulla aloittaa saman rumban alusta. En tajua miten tästä on selvitty tänne asti ilman isompia kriisejä ja loppuunpalamista. Ehkä vähän teidän avulla ja yhteisen tavoitteen voimin. Moni varmaan ihmettelee miksi aloitin blogin ja perustin yrityksen juuri pahimman mahdollisen rakentamistavan keskellä ja lasteni ollessa pieniä, mutta siinäpä se paradoksi onkin. Ilman niitä omia juttujani en usko, että olisin jaksanut henkisesti. Ja näitä omia juttujani olen voinut tehdä kotoa käsin. Kuten ystäväni sanoi hyvin, löysin tavan olla poissa kotoa, mutta kuitenkin kotona.


Toinen pieni arjen piristykseni on nämä isoäitini vanhat muovitossut. Muistatteko tekin nämä kengät lapsuudesta? :) Mummani heitti nämä samat kengät aina jalkaansa piipahtaessaan puutarhassaan ja nyt minä teen niillä samoin. Onko mitään nostalgisempaa!? <3

Kiitos kun kuuntelette ja seuraatte, ootte tärkeitä!
-Miia

9 kommenttia:

Kesäpäivä kirjoitti...

Täällä on yksi joka taputtaa olalle ja sanoo,että tsemppiä! Itse olen tuon 'helteen' läpikäynyt ja ihmettelen miten hyvin silti selvittiin. Unelmilla on uskomaton voima! Mekin rakennettiin pitkän kaavan mukaan. Alussa oli suunnitelma,tontti ja isot kasat vanhoja tiiliä. Nyt 7 v. myöhemmin meillä on ihana koti ja hyvä mieli kun jaksoi painaa täysillä silloin kun oli sen aika. Voimia!

TiinaK kirjoitti...

Kaiholla mietin meidän raksa-aikaa. Olimme mieheni kans silloin kylläkin vielä kaksin mut silti se oli raskasta aikaa. Töistä äkkiä kotiin syömään ja het raksalle. Kaikki viikonloput ja pienetkin lomat, jopa jouluaattoaamunakin piti käydä. Ei kylläkään mitään tehty :) Raskasta mutta niin ihanaa aikaa. Tuli otettua monta monta kuvaa ja nyt omat lapset ihmettelevät millainen meidän talo oli ennen :)
Voimia raksaikaan, kun pääsette muuttamaan unohtuu kaikki väsymys!!

Kati kirjoitti...

Hei,
Voimia:) -- lopputulos palkitsee, vaikka rankkaa on.
Itse myös blogisti, nettiputiikin pitäjä, juuri uuteen itserakennettuun taloon muuttanut, pian jo kolmen alle 10v lapsen äiti(vielä 13 vkoa tätä odotusta jäljellä) ja päivätyö kodin ulkopuolella. Ehkä "meidät" on tehty niin, ettei mikään saa tuntua liian helpolta;)))
Kaunista teille tulee ja elämä kantaa myös rankkoina hetkinä -- tärkeintä, että puolison kanssa voi puhua kaikesta:).. niistä ihanista kuin ärsytyksen aiheista.
Terkkuja,Kati

Marika kirjoitti...

Tsemppiä! Sillä se mikä teitä tuon kaiken urakan jälkeen odottaa, on todellakin sen arvoista!

Ei varmaankaan ole helppoa tuo raksailu, varsinkin kun lapset ovat pieniä. Me päätettiin aikoinaan, että ensin talo ja sitten lapset ja se oli meille hyvä ratkaisu, mutta eihän elämä mene aina niin. Meillä on monia kavereita jotka on rakentaneet silloinkin kun lapset ovat olleet pieniä ja hyvin sekin on loppujenlopuksi sujunut, se vaatii vaan äidiltä paljon.

Ihanat nuo muovisandaalit! Mummullani oli aikoinaan tuollaiset, mutta valkoisen väriset ja nyt ne ovat äitini lempikotokengät.

Olen ollut aika laiska kommentoimaan viimeaikoina, mutta blogiasi olen kyllä ahkerasti seurannut. Meidän uusi perheenlisäys vaan on vienyt äidin aikaa aika kiitettävästi :)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!
Uusi lukija täällä ilmoittautuu!
Mä oon myös aina laiska kommentoimaan mitään, mutta nyt oli ihan PAKKO!

Me ollaan myös rakennettu jokunen vuosi sitten. Kaikki aina sanoi, että oman talon rakentaminen aiheuttaa riitoja ja eroja. Mutta mä kyllä ajattelen ihan toisinpäin, se kasvattaa yhteen!

Zemppiä!

- Matikka

Miia kirjoitti...

Voi miten ihania kommentteja olen saanut!! :D Se on kivaa, varsinkin kun yleensä täälä on niin hiljaista...väkeä käy mutta ei kommentoi. Kiitos teille kun piristitte päivääni ja annoitte mulle taas tuulta purjeisiin! :))))

Toisten rakentaneiden kokemuksia on aina niin superkiva kuulla. Se antaa itsellekin uskoa tän vaiheen loppumiseen. Just mietittiin eilen miehen kaa miten hullua se on, että vaikka muut ihmiset näkee sen miten talo etenee vauhdilla ja kohta me jo asutaan sielä, niin ite sitä ei tajua ja se ei tunnu siltä. Tekemätön työmäärä ja vastuu kai sit painaa ja sokaisee sen verran, ettei sitä näe vielä sinne asti. Mutta sit kun kuulee, että se mitä mä koen tällä hetkellä on muillekin SELVINNEILLE tuttu tunne, niin se antaa paljon enemmän voimia. Tajuan etten ole yksin tunteitteni kanssa ja joku oikeesti ymmärtää mua, eikä vain realisoi ja vähättele.
Ne ymmärtää jotka ovat itse kokeneet saman! <3

Ja anonyymi uusi lukija, kiva kun kommentoit ja olen kanssasi samaa mieltä. Varmasti rakentaminen voi joitain erottaakin, jos unelmat ja ajatukset menee ihan ristiin, mutta meitä se on onneksi myös vain yhdistänyt.

Kati, kiva kun sinäkin esittäydyit minulle...olet selvästi kanssani sielunsisko ;) Kiitos rohkaisustasi!

Marika, voi onnea teille pikkuisesta <3 Ja ihana että olet jaksanut pysyä uskollisesti mun mukana alusta asti!
mys unohtuu!! Tuttua puhetta t
Tiina, voi haluan uskoa tuohon, et sit väsyuo mitä kuvailit...lomatkin raksalla :)

Kesäpäivä, teilläkin unelma on ollut iso ja sitkeyttä. Kiitos sinulle taputuksista <3

Virpi / My Country Home kirjoitti...

Hei,

Kaunis blogi sinulla.

Onneksi, kun ryhtyy tuohon rakennusprojektiin, ei aavista sen rankkuutta;) Monelta olisi jäänyt ryhtymättä:) Meillä takana ensin 10 v vanhan talon täydellistä kunnostamista ja heti perään uuden rakentaista , 4 lapsen ja yrittämisen ja sairastumiseni ohella:) Hyvin on selvitty, siis miksipä ette tekin <3
Hämeenpuistossa nähdään :))))

ystävällisin terveisin, Virpi

Miia kirjoitti...

Virpi, niin on. Alussa kuvitelmat rakentamisesta olivat vähän toisenlaiset ja mieli hyvin avoin ja rohkea, mutta kyllä tässä sinnitellään loppuun asti. Yksi kaverini sanoi mulle hyvän moton: "Plan your pain - plan your pleasure!" :) Olisipa kiva kuulla teidänkin tarinaa joskus paremmin <3

Joo siellä nähdään, ihanaa :)))
Iloa ja intoa järjestelyihin!
Miia

Anonyymi kirjoitti...

tSemppiä rakentamiseen!!

Proudly designed by Mlekoshi playground