Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pinnallista

15.9.2012


Hei, ensinnäkin ISO kiitos teille viime postaukseen kommentoineille <3 Vaikka en odottanut yhtään kommenttia, niin muistitte mua silti monilla ihanilla rohkaisevilla sanoilla ja myötäelämisellä. Koskettavaa ja kannustavaa oli saada myös lukea teidän elämäntarinoitanne! Sain uutta valoa taas tunnelin päähän, kiitos!!
Valitettavasti postaukseni herätti kuitenkin myös joitain hämmentyneitä reaktioita lähipiirissä ja koin parhaaksi ottaa sen pois. En uskonut nolaavani itseäni, mutta nolasin tietämättäni ehkä muita. Joku minut tunteva saattaa kokea postauksen luettuaan olonsa epämukavaksi seurassani. Hän tietää tietävänsä minusta liikaa. Tilanne on kieltämättä outo...en ole kertonut asiaa henkilölle suoraan, mutta hän on lukenut sen internetistä. Se on tämän bloggauksen ja nykyajan ongelma - ei enää tiedä miten asioihin ja sananvapauteen pitäisi suhtautua, kun kaikki avoimuus on niin yleistä. Mehän luetaan jo lööpeistä, mitä Matti Nykäselle kuuluu. En haluaisi itse olla "lööpeissä" tai kaiken kansan arvion kohteena, mutta mulla on aina ollut iso halu kirjoittaa asioista, jopa tabuista, niiden oikeilla nimillä ja rohkeasti, vaikka oman "noloutenikin" kustannuksella. Mutta koska mun on otettava muitakin ihmisiä huomioon, niin joudun hyväksymään sen, ettei minusta sitten koskaan tule kirjailijaa. ;) Se on toisaalta sääli, että blogi pitää pitää pinnallisena ja siellä ei voi liikaa itsestään paljastaa, mutta niin taitaa kuitenkin olla parempi maailmanrauhan säilyttämiseksi ja jotta minulle ei koituisi avoimuudestani konflikteja oikeassa elämässä. Toinen vaihtoehto olisi tehdä blogista suljettu ja ottaa lukijoiksi vain harvat ja valitut, niin sitten saisin toteuttaa sananvapauttani varmaan ihan rauhassa. Jään uneksimaan siis siitä....ehkä jopa harkitsemaan sitä.

Tässä teemaan sopien täydennykseksi vähän kaupallisia ilmoituksia. Niittylä Home:ssa on nyt saatavilla runsas valikoima Bloomingvillen syksy/talvi 2012 uutuuksia. Paljon kaikkea kivaa ja pirteää kotiin!






Photos by *Bloomingville

Monta palaa purtavaksi tälle viikonlopulle!
Öitä, Miia


12 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Moikka Mia,
Ihania kuvia ja rakastan tuota pirteyttä ;))
Se on vaan niin, että ei meistä avoimista ihmisistä saa teenäisesti "sulkeutuneita" tekemälläkään.. Olen joskus kamppaillut tuon saman ajatuksen kanssa. "kehtaanko blogata", "tulikohan sanottua tyhmästi", "mitä tuo naapuri minusta nyt ajattelee", "kuvata nyt omaa huusholliaan".. so what. Minusta aitous on ihanaa ja sellaisena pysyn. Kuten on ihana lukea myös sinun aitoja tunteita. Ymmärrän toki sinua:)! Voimia sinulle ja lämpimiä ajatuksia! Mie lähden nyt Habitareen!;))
T,Kati

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi.. avoimuutesi on sun juttu omassa blogissasi ja se tekee siitä inhimillisen eikä pinnallisen. Surullista oli kuulla moisesta reaktiosta, kun kerran se kuitenkin tuotti paljon ajatuksia monessakin suhteessa.
Toivottavasti 28 myötäelämisen kommenttia edes hiukan antoi viestiä siitä, että läpinäkyvä keskustelu on nyky-yhteiskunnanassakin tarpeen.
Veikkaan, että avoimuudestasi on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.
Perheellesi rentouttavaa viikonvaihdetta. t: syksyn lapsi

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Mä osaan niin samaistua tuohon sun avoimuuteen ja asioiden puimiseen. Mulla itselläni on aina ollut polttava tarve sanoa asiat suoraan. Olen kokenut elämässäni paljon selllaista, joka on ehkä tabu, ja vaiettu vääryys. Olen kuitenkin pyrkinyt aina nostamaan kissan pöydälle. Blogissa joudunkin sitten kamppailemaan juuri tuon tunteen kanssa. Liika avoimuus netissä voi aiheuttaa muissa ihmeellisiä tunteita.
Mutta se siitä, ja voimia Miia sulle halauksien myötä!


Onpas inspiroivia kuvia. Ihania! :)

Mia -Willa Oliviasta kirjoitti...

Täällä myös yksi liian avoin tapaus;) Valitettavasti en tiedä mitä olet kirjoitellut, joten oma kommenttini voi mennä päin metsää.
Avoimuudesta kuitenkin sen verran, että itse tein noin vuosi sitten melko radikallin teon. Kerroin blogissa siitä kuinka mieheni sukulaiset eivät käy eivätkä soittele enää, vaan lukevat asiamme vain blogista. Lisäksi mieheni veljen avopuoliso harrasti sitä, että otti ideat multa ja sanoi, että mähän oon tosta sulle puhunut jo kauan sitten eli hän teki tavallaan musta sellaisen "idea varastajan".
Jossain vaiheessa mulla napsahti ja kirjoitin kaikki julkisesti. Aloin saamaan tosi pahoja kommentteja ja jouduin siirtymään suljetuksi blogiksi. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta pikkuhuljaa kävijämäärä laski ja laski.
Siirryin takaisin julkiseksi oltuani melkein puoli vuotta suljettujen ovien takana.

Nyt asiat on menneet hyvin, eli ainakin minun tapauksessani "purkaus" auttoi. Sen tosin siitä opin, että jossain menee raja, mitä kerron, vaikka paljon höpisenkin;)

Kyllähän kaikilla on oikeus sananvapauteeen. Itse yritän sen tehdä toisia loukkaamatta, mutta joskus on pakko purkaa sydäntään.

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!

TiinaK kirjoitti...

ehkä en ole paras ihminen kommentoimaan asiaan, kun omaa blogia ei ole... mutta
juurikin avoimuutesi on ihailtavaa. Blogiasi on niin helppo seurata ja se tuntuu niin todelliselta. Mutta jos suljettujen ovien taakse menet olisi mukava seurata perässä.

aurinkoista viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Jäin miettimään tuota kohtaa kun kerrot olevasi avoin ja läpinäkyvä...niin miksi sitten et ole kertonut/puhunut asiasta suoraan henkilölle joka mahdollisesti on pahoittanut tekstistä mielensä. Kyllähän se varmasti loukkaa jos jotain kuulee/lukee ensimmäisenä internetistä eikä henkilöltä itseltään, etenkin jos asia jollakin tapaa koskettaa henkilöä itseään. Mutta kun en tiedä asian sisältöä sen kummemmin, joten toivottelen hyvää syksyn jatkoa!
Anonyymi A

Anonyymi kirjoitti...

..käsittääkseni asia ei koskenut kuin itse kirjoittajan surua. Sen ei pitäisi loukata ketään. Eihän pahasta mielestä tarvi soitella lähipiirille ja kertoa, että ottakaa nyt osaa... voimia tuli kaippa siitä, että sai kirjoittaa oman murheensa julki.
Joka lukee blogia, toivottavasti voi soittaa tutulle kirjoittajalle itse ja ottaa osaa..jos haluaa.Ei siinä mitään pahaa ollut blogin kirjaittajan osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Edellinen postauksesi oli koskettava ja kiitänkin sinua siitä, että jaoit sen meidän blogisi lukijoitten kanssa. Jokaisella ihmisellä on oma kanavansa, miten tuskansa tai iloisemmatkin asiansa purkaa. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata tapaa. Eikä voi aina ajatella, että mahtaako tämä blogin aihe loukata nyt tutun tuttua, kun hän saa sen tätä kautta tietää. Jokainen bloggaaja vetää oman rajansa, mitä haluaa ja mitä on valmis kertomaan. Itsekin olen omssa blogissani kirjoittanut asioista, joista ystäväni tai jopa lähipiirini saavat kuulla ensi kertaa. Tieten tahtoen en tietenkään halua loukata ketään, mutta sille ei voi mitään, jos näin käy. Älä vaan muuta koskaan blogiasi pinnalliseksi vaan jatka samalla linjalla. Hyvää syksyn jatkoa.

Toivotteleepi Jaana

Kesäpäivä kirjoitti...

Minäkin kannatan avoimuutta. Minä pidän aitoudestasi! Tämä blogi on niitä harvoja joita seuraan... Tsemppiä kaikkiin hetkiisi!

Anonyymi kirjoitti...

Piti kommentoida jo aikaisemmin tuota edellistä tekstiäsi ja sitä ennen olit sivunnut aihetta kai Helmikuussa. Silloinkaan en kirjoittanut, vaikka piti. Aktiivinen lukija olen, mutta kirjoitan anonyymisti, koska en ole tullut tässä asiassa oikeassa elämässä "kaapista ulos". Kirjoitat tärkeistä aiheista kuitenkaan vellomatta niissä sen kummemmin. Elellään miehen kanssa kahdestaan omasta tahdostamme riippumatta ja raivataan tonttia. Blogin aiheet siis kiinnostavat. Pidän blogistasi. Kiitos, että jaat lukijoiden kanssa myös palasia todellisuudesta!

Anonyymi kirjoitti...

Kun luin sen edellisen tekstisi, tunsin myötätuntoa ja olin pahoillani puolestasi. En kuitenkaan kommentoinut mitään niinkuin yleensäkin todella harvoin kommentoin mitään seuraamiani blogeja. En kuitenkaan arvannut, mitä omassa elämässäni tapahtuisi muutaman päivän sisällä. Menetin vauvani raskausviikolla 25. Neuvolassa ei kuuluneet sydänäänet eikä ultralla näkynyt elonmerkkejä. Synnytys käynnistettiin sairaalassa ja synnytin kuolleen lapseni. Tuli siis tarve sittenkin kommentoida edellistä tekstiäsi. Ihan vaan kertoakseni että et ole menetyksesi kanssa yksin.

E

Linda kirjoitti...

Hei Miia. Minunkin piti jo aiemmin kommentoida, mutta oikeita sanoja etsiskellessäni aikaa kului. Oikeita sanoja ei varmaankaan ole, eikä niitä etsimällä löydä. Olen pahoillani että joudut läpikäymään näin raskaita asioita, ja toivon että saat iloa ja voimaa kahdesta suloisesta pojastasi jaksaa eteenpäin. Olen miettinyt sinua paljon.

Proudly designed by Mlekoshi playground