Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kaappiin kätkettyä

30.1.2012


Hei rakkaat lukijat,
kiireen ja sairastelun vuoksi on blogi jäänyt vähemmälle huomiolle viime aikoina.
Olette kuitenkin olleet sydämessäni ja olen jo kaivannutkin päästä jotain taas kirjoittamaan.
Minulta pyysitte silloin joskus lisää juttuja lastenhuoneesta, joten tässä tulee.
Kuvat ovat aika tummia kun illalla ne olen lampun valossa ottanut.
Ihanaa, että kevään aurinko alkaa pian valaisemaan päivää pidempään.

Tiedättekin jo, että lastenhuoneestamme löytyy tuo vanha liinavaatekaappi,
jota käytimme aikanaan hoitopöytänä. Nyt ajattelin paljastaa, mitä kaappi nykyään sisältää.
Kuten näette, on keskihyllyn hoitotaso nyt saranoilla taitettu hyllyksi ja kaappi on ihan täynnä leluja.
Se on poikien lelukaappi - olen päättänyt, että sinne pitää mahtua lähestulkoon kaikki lelumme tai muuten niitä on liikaa!
Ne lelut, millä ei leikitä, eivät kaappiin saa jäädä lojumaan, vaan laitan ne kiertoon.
Yritän pitää sisällön minimissä, mutta kyllä se meinaa vaan pursuilla tavarasta! ;)
Halusinkin ottaa rehelliset kuvat kaapin sisällöstä, eli en alkanut sommittelemaan ja karsimaan tavaraa.
Tässä siis kurkistus lelukaappimme....


Ylähyllyt ovat täynnä palapelejä ja muita pelejä. Salkutkin ovat pinossa ja täynnä pikkutavaraa.
Keskihyllyn rumpupeltilaatikot sisältävät puupalikoita ja muut pyöreät laatikot kätkevät sisäänsä muovailuvahat
sun muut rakentelujutut. Kaksi alinta hyllyä on sitten täynnä autoja ja muita muovileluja,
sellaisia mitä pojat itse yltävät ottamaan ja joilla leikitään useimmiten. Niillä ei ole mitään loogista järjestystä,
vaan kuten arvata saattaa, ne vedetään ulos aina kerralla ja heitetään siivotessa takaisin kaappiin, pois jaloista.
Dublot säilytämme Ikean ämpärissä, ne kun eivät kaappiin mahdu.


On huomattavasti helpottanut elämää, kun olemme keksineet kaappiin lukkosysteemin.
Ennen kaapin ovet olivat vapaasti avattavissa, mutta näin pienten lasten kanssa lopputulos oli aina ihan kaaottinen.
Ei siinä voinut edes kunnolla leikkiä, kun kaikki tavarat vedettiin aina kerralla alas.
Nykyisin otamme kaapista ulos vain ne lelut, millä pojat haluavat kulloinkin leikkiä.
Se pitää leikin hallittuna ja huoneen paremmin siistinä. En ymmärrä ajatusta, että lapsilla pitäisi olla kaikki lelut aina saatavilla. Olen huomannut, että leikki sujuu paljon paremmin, kun ei istuta jatkuvasti lelukasojen seassa.
Toki aina en jaksa kontrolloida poikia ja antaa leluja, tai kaapin ovet vaan unohtuvat auki.
Ei sekään ole niin vakavaa, mutta itse siitä sitten kärsin kaamean siivousurakan muodossa ;)

Muista huoneen kalusteista otin myös muutaman kuvan.
Säilytämme hienoimpia Puuha Pete-autoja esillä vanhassa kukkahyllyssä.
Ne ovat siitä helposti aina otettavissa ja kiva somistus huoneeseen. Leluillakin voi sisustaa.
Abelin pinnasänky on myös vanha löytö kirpputorilta, jonka olen itse maalannut valkoiseksi ja sen pallot vaaleansini-valkoisiksi. Oikeastaan kaikki muut kalusteet huoneessa ovat vanhoja paitsi Vepsäläisen palatuoli.


Sellaista lastenhuoneesta - toivottavasti viihdyitte kurkistuksen parissa! :)



Lunta ja pakkasta

24.1.2012


Säät ovat ainakin olleet talviset. Pakkasta tänään -20c ja lunta sataa ja sataa.
Se ei tunnu loppuvan ollenkaan, mutta sehän ei meitä haittaa. Lumi on ihanaa. Siinä on kiva leikkiä.
Toki teettää se töitäkin. Lumitöitä täytynee nyt käydä tekemässä myös tontilla.
Pitkässä koivukujassa onkin kolattavaa.


Pojat löysivät lumen alle hautautuneen kattotiilikasan.
Siitähän riemu syntyi, kun he alkoivat kiipeilemään ja hyppimään sen huipulta lumeen.
Eväänä tontilla meillä on yleensä Rollsin take-away-ranskalaisia.
Kuumat ranskalaiset maistuvat kylmyydessä taivaalliselta.  



Lumityöt menevät välillä myös poikien kyyditsemiseksi. 
No meneehän se näinkin.... :)



Kodin lämmössä sitten syödään toki kunnon ruokaa, mutta arkena jotain nopeaa ja helppotekoista.
Yksi helppo suosikkimme on paistettu kaali-jauheliha-mix. Lihaliemi vain mukaan ja kasariin hautumaan...nam.


Talven riemua jokaiselle!

Ulko-ovien Top 4

20.1.2012


Olen vähän vaativa ja hankala tapaus. ;) Nimittäin ulko-oven valintaakaan en ole tehnyt helpoksi. Sanonta "Se on hyvä, jos ei paremmasta tiedä" pätee tähänkin ongelmaan. Aiemmin olisin tyytynyt lähes minkälaiseen oveen vain, mutta inspiraatiokuvieni myötä olenkin alkanut metsästää lähes täydellistä ulko-ovea. "Voi kun saisi samanlaisen oven kuin Humlebackenilla", on ajatus mihin törmään itsessäni usein. Ei olisi pitänyt tilata Vakrea tai tutustua Ruotsin ulko-ovitarjontaan, sillä se saa suomalaisen pään ihan sekaisin illuusioista. Suomen valikoimat kun eivät ole ihan niin kattavat ja sitten vain alkaa harmittaa, kun ei saakaan samanlaisia ovia kuin on sisutuslehdissä nähnyt. No ehkä Ruotsista tilaamalla tai teettämällä saa mitä haluaa, mutta se nyt ei ole vaihtoehto. Hintakin ratkaisee. Tämä on taas niin tätä...vision vs. reality.

Haaveeksi jäävät Humlebackenin kauniit pariovet:  http://humlebacken.blogg.se/   

No mutta ettei nyt menisi juttu ihan överiksi, löytyy sitä Suomestakin joitain kivoja ovimalleja, joista saan valita. Oven valintaan vaikuttaa myös kuistin lasien ristikot, jotka ei muuten tarvitse olla ilmeeltään samanlaiset kuin oven ristikko, kuten eivät ole Humlebackenillakaan. Ristikon vaihtelu ovessa ja ikkunoissa antaa mielestäni talolle kivaa särmää. Meidän kuistillemme tulee
yksi ovi, tällä näkymin jokin allaolevista: 



Tuosta top 4:sta olen nähnyt livenä Skaalan lasittoman peilioven sekä Jeld-Wenin vasemmanpuoleisen kaksilasisen oven. Skaalan lasiton ovimalli UO 222 T on yksinkertaisen kaunis ja selkeä, mielestäni ehdottomasti paras vaihtoehto, jos lasittomaan oveen päädytään. Jeld-Wenin kaksilasinen ovi CI881 W91 on siitä kiva, että se näyttää äkkivilkaisulla ihan pariovilta. Salmiakkivaihtoehdot eivät ihan vastaa Humlebackenin ovea ristikoltaan ja peileiltään, mutta kelpuutetaan! Ihmetyttää, että Suomen klassisissa ovimalleissa ei meinaa olla tuollaisia selkeitä yksinkertaisia peilikuvioita, kuin näette Humlebackenin ovissa,
vaan  hirveästi on kaikkea kruusausta....lisää salmiakkeja, paneliraitaa jne. Top 4 on siis selkeimmästä päästä mitä löysin, menemättä kuitenkaan moderniin tyyliin.


Tämän ovi-inspiraatiokuvan haluan vielä jakaa, sillä siinäkin on niin kaunis yksinkertainen ovi ilman turhaa krumeluuria. Kiva neliöikkuna ja peilit alla. Mutta nyt ilonpilaustieto, tällaista ei löydy maamme markkinoilta. Olen kyllä kollannut, mutta ainakaan vielä ei ole vastaan tullut ihan samanlaista (jotain sinne päin taas löytyy). Niin, että joko tarvitsen vinkkejä löytämään edullisen puuseppäovivalmistajan tai heitän inspiraatiokuvat roskikseen ja olen erittäin tyytyväinen! ;D Sanoinhan, että ruottalaiset sekoittavat pään.


Olisiko sinulla minulle hyviä vinkkejä?
Mikä on sinun lempparisi minun Top 4:sta?

Seinän koristuksia

17.1.2012



Joulukoristeiden poisoton jälkeen tv-taustaseinän tauluhylly jäi tyhjilleen ja kaipasi jotain vaihtelua.
Kaivoin siis piironkini laatikosta valokuvakehyksiäni, joista ihanat muistot tulvivat mieleeni.
Olen viime vuosina pitänyt aika vähän kehyksiä esillä, joten oli kiva ottaa niitä taas uudelleen käyttöön.
Hääsuudelmaotos, Abelin 1-vuotiskuva, vauvamasupotretti ja vanha kuva isomummastani koristavat
nyt vaihteeksi olohuoneen seinää.




Samalla olen mallaillut Tapettitalosta saapuneita kauniita vanhoja tapetin paloja, joista kirjoitin viimeksi täällä.
Kukkaa ja kuviota olla pitää, ainakin vähän. En kuitenkaan tykkää mistään hirveän voimakkaista tai värikkäistä,
vaan uskon, että aika vaaleisiin sävyihin lopulta päädyn. Myös isoäidin aikaan kukkaseinät olivat kovasti suosiossa.
Pikkukehyksessä minulla on kaunis muisto isomummani keittiöstä, jota koristivat niin kahvimylly, kattilat avohyllyllä
kuin romanttiset kukkaseinät. Mumma itsekin on niin sievänä kotirouvana kesäleningissään, tukka huoliteltuna
ja korot jalassa. Tuohon minä en kyllä pystyisi, vaan meillä isäntä joutuu tyytymään kulahtaneisiin verkkareihin
ja villasukkiin! :-P




Olen ehkä tainnut valita jo suosikkitapettini. Tosin selailtuani Tapettitehtaan Philgren & Ritola mallistoa, löysin taas lisää kauniita suosikkeja. Voisin ottaa nämä kaikki, todella vaikea päättää! Kashmir tai Juhannusruusu olisivat aivan ihania makuuhuoneeseen tai kylpyhuoneeseen, jonne tulee tassuamme.




Reipasta tiistaita itse kullekin!

Omat blogit!

15.1.2012

Heippa,

Nyt on tullut taas vähän harjoiteltua html-kieltä ;)
Haluan kertoa teille blogini lukijoille, että olen tehnyt nyt selkeämmän erottelun Niittylä Home -nettikaupan ja
Niittylän Lapsien välille - kummallakin on nyt oma blogi, joita voit seurata Facebookin avulla!
Näin ollen pysyy minullakin jouhot oikeissa säkeissä ja tämä blogi saa keskittyä ainostaan minun omiin juttuihini,
sydämen tuntoihin, arjen kauniisiin hetkiin ja rakennuskuulumisiimme.
Nettikauppani uutisia ja kuulumisia voit jatkossa seurata Niittylä Homen blogista ja fb-sivustolta.
Toki pidän itselläni oikeuden tääläkin ohimennen mainita uusista ihanuuksista jos siltä tuntuu, mutta pääperiaate on
pitää nämä asiat erillään. Katsotaan, miten se minulta onnistuu... :)  

Tykkää ja liity joukkoon täältä

Tässä teille vielä tietoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa:

"Niittylä Home on nyt paremmin erillään Niittylän Lapset -blogista! Nyt voit seurata nettikauppaa koskevia tiedotteita kätevästi Facebookin avulla - sinun ei tarvitse kuin vain Tykätä meistä, niin saat kaupan uusimmat tiedotteet Facebook etusivullesi. Olet varmasti heti ajan tasalla uutuuksista ja tarjouksista! Facebookin välityksellä voit myös helposti jakaa tuotetietojamme ja tiedotteitamme kavereillesi - kenties vinkata jotakuta, jonka tiedät kaipaavan juuri jotain tiettyä esinettä tai ilmettä kotiinsa.
Kaupan etusivun alalaidasta löydät otsikon Ilmoitukset, mikä tarkoittaa kaupan omaa blogia. Tänne kirjoitamme uutisia tuotteista, merkeistä, sisustuksesta, tarjouksista jne. Tykkäämällä meistä, saat ilmoituksen linkin kera uudesta blogikirjoituksesta suoraan Facebook etusivullesi; Näin ollen sinun ei tarvitse käydä kaupan sivuilla aina tarkistamassa, milloin olemme esim. lisänneet tuotevalikoimaa tms. Tervetuloa seuraamaan Niittylä Homen kuulumisia! :)"


Like, share and enjoy! 


Lapsi oppii: Luistelu

14.1.2012



Loppiaisena kävimme Elian kanssa ensimmäistä kertaa jäällä.
Isälle ja pojalle oli molemmille hankittu uudet luistimet.
Poika meni aluksi ihan veteläksi ja ei meinannut millään seistä luistintensa päällä.
Vähitelleen vähennettiin kannattelua ja harjoiteltiin pystyssä pysymistä, mutta kyllä tämä taito vaatii
vielä monet käynnit jäälle. Sitkeyttä tarvitaan näin alkuun, että homma alkaa edes jotenkin sujumaan.
Sellainen lykittävä harjoittelukärry olisi kyllä aika kova juttu.
Onko teillä kokemuksia siitä tai hyviä vinkkejä, miten opettaa lapsi luistelemaan?
Vai olemmeko kenties liian varhain liikenteessä?
Jospa motoriset taidot kehittyvät tälle tasolle vasta parin vuoden kuluttua?
Pikkuluistelija on nyt 3,5 v. Ja näkyi siellä jäällä olevan muitakin nappuloita.




Vielä tulossa ehkäpä yksi oppimiskirjoitus ja sitten on taas pakko palata sisustusteemaan.
Sisäinen ääni sanoo niin...monta uutta ideaa ja inspiraatiota on teille taas kerrottavana! :)
Rentouttavaa lauantai-iltaa,
Miia


Lapsi oppii: Piirtäminen

13.1.2012



On palkitsevaa nähdä, että lapsi oppii ja kehittyy. Siitä ei voi paljo kunniaa itselle ottaa, sillä se tapahtuu ihmisessä luonnostaan, mutta aina voi vanhempana vähän myös onnitella itseään, jos on kyennyt (hankaluuksistakin huolimatta) antamaan lapselle turvallisen kasvujalustan, mille on hyvä oppimistakin rakentaa. Tätä turvallista perustaa ei rakenneta rahalla eikä ulkoisilla moitteetomilla olosuhteilla, vaan rakastavalla sylillä ja kannustavilla sanoilla. Tuella ja aidolla välittämisellä. Jokaisen, myös lapsen, itsetunto ja minäkuva kehittyvät peilaamalla itseä toisiin ihmisiin. Lapsi katsoo aikuiseen saadakseen tietää, onko hän riittävä ja hyvä. Onko hän rakastettava, hyväksytty ja osaava.

Meidän Elia tapaa sanoa itsestään, kun hän osaa tehdä jonkin häneltä odotetun toimenpiteen, että "Minä olen Elia, taitava poika!" Hän on oikeassa. Hän vielä toistaa sen, mitä me vanhemmat olemme yrittäneet parhaamme mukaan hänelle kertoa sanoin ja teoin: "Sinä olet arvokas, maailman ihanin ja taitavin poika!" Häntä ei ole muut peilit vielä päässeet paljoa horjuttamaan. Mikään ei siis lämmitä sydäntäni niin, kuin kuulla ja nähdä se terve ylpeys mitä hän kokee itsestään. Tiedän, ettei se kestä koskemattomana ja sitä uskoa tullaan vielä monet kerrat koettelemaan, mutta silti varmasti jokaisen vanhemman hartain toive on, että mikään tässä maailmassa ei saisi lasta koskaan epäilemään tuota uskoa itseensä. Se on pyhä asia, jota pitäisi yrittää varjella niin kauan kuin mahdollista.

Tämä pohdinta olkoon aasinsiltana poikani uusimpaan taitoon, piirtämiseen. En tiedä ovatko tytöt yleensä visuaalisempia ja innokkaampia piirtämään kuin pojat, mutta ainakaan Elia ei ole aiemmin näyttänyt juuri minkäänlaista kiinnostusta piirtämistä kohtaan. Se on kieltämättä minua harmittanut. Uskon, että piirtäminen voi olla todella mielikuvitusta ja ajatusmaailmaa rikastuttava taito, josta olen itsekin saanut aina suurta iloa. Olen kyllä useasti tarjonnut kyniä ja paperia ja ehdottanut piirtämistä, mutta autot ja aktiivisemmat toiminnot ovat vieneet yleensä voiton.
Mutta tänä syksynä on tapahtunut jokin ihme muutos. Poika on alkanut jopa pyytämään, että saisiko piirtää. Ja siitä voin varmasti antaa kaiken kunnian osaavalle hoitopaikan henkilökunnalle. Varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä totesimme yhteen ääneen, että Elia ei juuri osaa piirtää. Hän tarvitsee siinä harjoitusta ja apua. Ja ilmeisesti sitkeä harjoittelu siellä on tuottanut tulosta, sillä nyt saan lähes joka ilta kuulla, millaisia piirrustuksia hän on tänään tehnyt hoidossa. Ja Elialle on todella tärkeää, että minä muistan ottaa nuo piirrustukset myös kotiin, näyttää ne isälle, kehua ja laittaa ne lopuksi jääkaapin oveen esille. Kai se meidänkin kannustus vähän tepsii - piirrustusten määrä senkun lisääntyy! :)

Kuten kuvista näkee, Elia on hiljan oppinut piirtämään ihmisen. Se onkin yleensä se ensimmäinen asia, mitä lapsi oppii piirtämään. Tikku-ukolla on jalat, kädet ja kasvon piirteet kohdillaan. Nyt viimeaikoina Elia on alkanut myös piirtämään ihmiselleen korvat, hiukset, ja varpaat. Niitä hän kutsuu "kävelyvarpaiksi" :D
Ehkä yksi liikuttavimmista hetkistä oli, kun hoitaja ojensi minulle Elian ensimmäisen piirroksen meidän perheestä...siinä oli isi, äiti ja molemmat pojat, kaikki pulleat tikku-ukot hymyillen kesäauringon alla. Minä tietenkin laminoin kuvan samantien ja säilytän sitä nyt kuin mitäkin aarretta.




Vain tekemällä oppii!

Lapsi oppii: Palapelit

13.1.2012



Kotiutuminen ja tavallinen arki on täällä taas lähtenyt käyntiin.
Paluu töihin ja hoitoon, tienpäälle ja ihmisten ilmoille.
Kiirettä ja vilskettä päivissä taas riittää, mutta tykkään kun elämässä tapahtuu... :)

Nettikauppakin on lähtenyt ihan kivasti pyörimään ja paketteja on viety postiin.
Tekisi mieli taas vähän esitellä teille uusia tuotteita, mutta jottei blogi menisi kuitekaan ihan kaupalliseksi,
päätinkin kirjoittaa sydämeni tärkeimmästä asiasta, eli lapsista ja kasvatuksesta.
Varsinkin oppimisesta.
Tulevissa postauksissani voitte siis odottaa pieniä oppimisen iloja, joita täälä meillä on saatu kokea.
Ja minä äitinä tietenkin koen suurta ylpeyttä pikkuisistani! :)



Palapelejä esikoiseni on tykännyt tehdä niin kauan kuin muistan ja pikkuveikka seuraa perässä kovaa vauhtia.
Mieleeni palasi tosin vähän varhaisempikin muisto ajalta, kun äitinä vasta haaveilin voivani tehdä palapelejä lapseni kanssa. Elian ollessa n. 1-vuotias ostin hänen ensimmäisen palapelin, jossa oli neljä puista, isoilla otinnapeilla varustettua palaa. Sen kanssa väkerrettiin vähän väliä, mutta palat joutuivat useammin suuhun ja heittoleluiksi kuin alustalle. Olin malttamaton pääsemään tositoimiin, mutta lapsi vaati vielä vähän aikaa ;)
Palapeli meni kaappiin ja sitten joskus 2,5-vuotiaana se iski, innostus!
Siitä lähtien olen saanut ihailla sitä intensiteettiä, millä poika keskittyy jo melko haastaviinkin palapeleihin.
Niitä onkin tullut haalittua meille jo isot kasat, varsinkin kirpputoreilta löytyy palapelejä usein ja edullisesti
(kuvan lintupalapeli on mummin löytö eurolla).

Pikkuveikka on syntynyt tähän palapelitouhun keskelle, joten häneltä se luonnistuu jo kuin vanhalta konkarilta.
Itsekin ihmettelen ja hoitotädit ihmettelivät (neuvolassa eivät meinanneet uskoa), että alle 2-vuotiaana Abel jo teki
yli 3-vuotiaille tarkoitettuja, 24-palaisia palapelejä. Ja ne menevät kirjaimellisesti kuin liukuhihnalta ilman suurempaa miettimistä. Nopeudessaan (hätäinen luonne kun on) hän päihittää isoveljensä mennen tullen.
Tuo rekkapalapeli on uusin ostos Abelille ja sekin oli heti alkujaan liian helppo.
Uskomaton sälli - mitenkään en ole häntä opettanut, vaan itsekseen on hän kai oppinut isoveljeä aina seuratessa!

Mitä tulee laatuaikaan lasten kanssa kotona, palapelit ovat siinä suuressa osassa.
Kun sytytän keittiöön kynttilät ja huudan pojat palapelien tekoon, kuulen jo kaukaa riemun kiljahduksia ja Abel kiipeää
äkkiä syöttötuoliinsa pöydän päähän. Ja saadessaan palapelin eteensä, hän hakkaa jaloillaan tyytyväisenä syöttötuolin
kolisevaa jalkatukea ja hymähtelee itsekseen. :) Elia taas on hiljempaa omissa ajatuksissaan, nauttii rauhasta.
Minäkin nautin siitä hiljaisuudesta ja tunnelmasta. Palapelit, tuo ihana muisto minunkin lapsuudesta, ovat nyt viimein
osa elämäämme. Pieni asia, mutta tekee meidät suuresti onnelliseksi. <3

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Luolan suojissa

9.1.2012



Niin kuin viime postauksessa kerroin, vietimme loppiaisviikonlopun ystävien seurassa.
"Aktiivilomaamme" kuului pikkuväen suosikkitouhuja, kuten pulkkamäkeä ja lumileikkejä.
Paljon pieniä pipoja, tumppuja ja punaisia poskia. Lapsekasta talven riemua.


Yhtenä iltana, pulkkailun päätteeksi jatkoimme matkaamme upeaan, satumaiseen talvimaisemaan.
Ystävämme veivät meidät jännittävään luolaan, jossa teimme avonuotion ja paistoimme makkaraa
sekä joimme kuumaa kaakaota. Tunnelma hämärässä luolassa oli suorastaan maaginen,
tulen lämpö lämmitti ja ympärillämme aukenivat kauniit valkeat maisemat.
Voiko tästä retkeily enää paremmaksi mennä!

Luola sai pikkuväenkin haltioitumaan. Isot pojat leikkivät luolan seinistä roikkuvien
jääpuikkojen rikkomista puukepeillä, ja pienet istua tönöttivät taljan päällä tulta ihmettelemässä.
Aktiivisen päivän päätteeksi, kun tuli eväiden aika, ei tarvinnut ketään houkutella syömään. :) 


Tuota paikkaa en unohda koskaan. Minua ainoastaan harmittaa, että yhteinen hetkemme siellä
ei voinut kestää pidempään. Olisin voinut vaikka yöpyä luolassa nuotion rätinää kuunnellen,
mutta tällaisen lapsikatraan kanssa se olisi ollut jo aika extremeä. ;)
Onneksi sinne pääsee toistekin uudestaan....on taas mitä odottaa! 


Tuliaisena kotiin toin mukanani paitsi nämä ihanat valokuvat ja muistot, jotka lämmittävät mieltäni vielä vuosien päähän, myös joitain pieniä löytöjä alennusmyynneistä. Stadiumin suuresta alesta laskettelusukkia, nahkakintaat ja tuon kauniin, ystävänikin päässä olevan ruskean pipon....kaikki alle 10e/kpl. Nyt vain kovaa käyttöä ja sporttimeininki jatkukoon kotipuolessa.

Nauttikaahan lumesta ja kauniista talvesta - yhdessä!

Loppiainen ystävien seurassa

8.1.2012



Ihana viikonloppu takana ystävien luona yökyläillessä.
Kuvamateriaalia kauniista yhteisistä hetkistä syntyi niin paljon, että näillä voisi 
päivittää blogia seuraavan kuukauden (eli vähän nyt yhdistelen ja teen seuraavat pari postaustani
loppiaisen tunnelmista). Kotiin on aina ihana palata reissun päältä, mutta sydämeen jäi myös tyhjiö. Ikävä!
Olemme nähneet näitä rakkaitamme viimeksi kunnolla viime kesänä, silloin kun kirjoittelin irtiotostamme ja kaupunkilomasta. Kesä ja syksy on mennyt meillä niin intensiivisesti rakentamisessa ja ensi kesä tulee olemaan vielä kiireisempi.
Mutta tosiystävyys kestää ja jaksaa myös odottaa!
Oman tilavamman kodin valmistuminen merkitsee meille siksikin paljon, kun välimatkaa ystävien kanssa on satoja kilometrejä. Odotan niin kovasti, että mekin saamme etuoikeuden majoittaa heidän kohta kolmilapsista perhettään.




Tosin yhdessäolo ei katso neliöihin. Vaikka tila on vähän tiukilla kahden lapsiperheen lyöttäytyessä yhteen, niin tunnelma on sitäkin tiiviimpi ja kodikkaampi. Lapset leikkivät ja syövät yhdessä, ja aikuiset jakavat kodin askareet kuten ruuan laiton sekä saavat myös seuraa toisistaan. Odotuksia ei kannata asettaa liian korkealle, kun lasten ehdoilla mennään, mutta yleensä käy niin, että ajasta yhdessä saa irti enemmän kuin on ajatellutkaan. Harvoin näkeminen tekee yhdessä vietetystä ajasta niin kalllisarvoista, että sen eteen on valmis myös vähän ponnistelemaan ja siitä haluaa ottaa kaiken irti. Mekin ehdimme muutamassa päivässä tehdä tosi paljon kivoja juttuja, joista sitten lisää seuraavassa postauksessa. Voisi sanoa, että tämä loppiainen oli todellinen lapsiperheiden aktiiviloma - menoa ja ohjelmaa riitti joka tunnille!
Päivät touhuttiin ja ulkoiltiin, illat rentouduttiin aikuisten kesken mm. hyvän salaatin, saunan ja lautapelien äärellä.

Onnea kulta raskausviikosta 38! <3
See ya soon,
Miia

p.s. Tervetuloa uudet lukijat Anne, Liina ja Nina! :)  

Tapetilla

5.1.2012



Olen viime päivinä palauttanut mieleeni suosikkitapettejani.
Olen kaivanut esiin tietokoneen arkistoista linkit ja inspiraatiokuvat, sekä selaillut netin uuttakin tarjontaa.
Muutamia mallipalojakin olen Tapettitalolta taas tilannut lisää. Ettei sitten tulisi niin kiire loppumetreillä.
Tässä joitain kestosuosikkejani, joita olen ihastellut jo useamman vuoden.

Photos by Maricken, Tapettitalo & tapettikauppa.net


Tapettitalon romanttiset jugend-henkiset tapetit, kuten LukkoOratuomi ja Ruusuja Hopeamaljassa ovat
paitsi Kalastajan vaimon, myös minun silmääni aivan ihanat. Siitä ei pääse mihinkään, ne saattavat viedä voiton!
Myös Sandbergin tapetit ovat lähestulkoon kaikki minun makuuni. Niistä ehkä EdvinAsa ja Ivar ovat nyt vahvoimmilla. Edvinin haluaisin lastenhuoneeseen. Borås-tapeteilta löytyy myös joitain tosi upeita malleja.
Koita tässä nyt sitten päättää!

* * *

Iloinen yllätys tälle päivää oli ystäväni bongaama ilmoitus uusimmasta Avotakka -lehdestä.
Myös Oma Koti -lehden tammikuun numeroon on tulossa minusta pieni juttu,
sitä odotellessa! :)
No mutta ei tämän enempää tällä kertaa, on alettava pakkaamaan.
Lähdemme huomenna koko perheen voimin kyseisten ystäviemme luokse kaupunkivierailulle.
Loppiainen ja vapaapäivä, jihaaa!


Rattoisaa torstaita lukijoilleni!

Kevättä rinnassa

3.1.2012


Tunnen oloni ihan kummajaiseksi.
Nimittäin ulkona on talvisää parhaimmillaan ja sataa lunta.
Nyt ovat kinokset kauneimmillaan ja ladut huutavat hiihtämään.
Mutta minä elän jo ihan kevättunnelmissa ja suljen silmäni talven riemuilta!!
No, ehkä sallin tämän aikaisen kevätfiilistelyn itselleni vielä tänään ja sitten lähdemme lasten kanssa luistelemaan.
Ja minä kaivan sukseni varastosta.

Lisäsin kauppaan ah niin ihania JDL huonekaluja.
Kaikki Tanskan puuverstaassa käsin valmistettuja.
Miten näitä voi vastustaa?
Mun lemppareita on vitriinikaappi ja kirjoituspöytä, joka toimisi ihanana tietokonepöytänä.




Mutta haaveet sikseen, nyt pitää alkaa siivoamaan.
Huomenna Suomen suurimman ikkunafirman edustaja tulee meille kylään neuvottelemaan jättitilauksesta.
Ikkunat ja ovet ovatkin ne yksi isoimmista rahasyöpöistä rakentamisessa, huh.

Toivon paljon kevättä teidänkin rintaan!



2012 - Haasteita kohti!

1.1.2012


Hyvää Uutta Vuotta 2012 !!
Fiilikset on huikeat, ehkä tähän astisen elämäni jännittävin vuosi on juuri alkanut.
Tuleva vuoteni tulee sisältämään mm. uusia työkuvioita, kotimme rakennusurakan
ja lopulta muuton omaan kotiin, mikäli pysymme suunnitellussa aikataulussa.
Ei siis mitään joka vuosi tapahtuvia juttuja, vaan once in a lifetime! :D
I'm excited. Ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin!




Tulevalta vuodelta odotan, että tuore nettikauppani Niittylä Home saa myös tuulta purjeisiin.
Kiitos jo teille kaikille tilanneille!
Tässä juuri suunnittelin kevään tuotevalikoimia ja voin jo varovasti luvata,
että mm. ihania A.U Maisonin täkkejä, tyynyjä ja picnicpeittoja on pian tulossa valikoimiin.
Kuvastojen pirtsakoista kevään väreistä inspiroituneena muutin myös blogini ilmeen vähän jo keväisemmäksi
- nyt sai otsikon joulukuusi häippästä!
On aika katsoa tulevaan... :)

Photos by A.U Maison

Uusi vuosi alkoi myös mukavalla yhteistyöllä Uuden Kuun Emilian kanssa. Laitamme tänään pystyyn ihanan arvonnan,
jossa palkintona Mailegin pupu ja silityslauta. Käy siis kurkkaamassa ja osallistumassa!

Iloa ja valoa vuoden ensimmäiseen päivään <3
Miia




Proudly designed by Mlekoshi playground