Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Elämänmakua

14.1.2013


Iltaa, tänään on ollut niin tunnerikas ja järisyttävä päivä, että pakko tulla vähän taas purkamaan tuntoja... ;) Joku teistä vähän aikaa sitten kiittelikin, että blogini on elämänmakuinen blogi, joten tässä tulee taas postaus näistä elämän normaaleista yllättävistä käänteistä! Palattuani töistä mies kertoi minulle melkoisen uutisen. Hänet oli tänään irtisanottu työstään yt-neuvottelujen seurauksena. Uutinen tuli miehelleni täysin yllätyksenä ja olimme ajatelleet, ettei tiukka taloustilanne firmassa vaikuta meihin. Mutta toisin kävi ja tässä nyt ollaan vähän puulla päähän lyötyinä. Itsellä on hiukan sekava fiilis, ei oikein tiedä onko tämä meidän perheelle katastroofi vai alkaako tästä uudet paremmat tuulet puhaltaa. Elämä voi tosiaankin yllättää juuri silloin, kun on tuudittautunut seesteiseen turvalliseen oloon! Muutosta tämä kuitenkin meinaa ja aika vaan näyttää, että millaista muutosta. Ei kai tässä mitään vakavaa ole vielä kuitenkaan tapahtunut, vaikka iso talolaina niskassa painaakin (=onneksi on työttömyyskassa). Miehellä on kuitenkin hyvä koulutus ja työkokemusta, ja ehkä olikin jo aika vaihtaa työnkuvaa. Mutta epävarmuus kieltämättä on pelottavaa, vaikka haluankin luottaa siihen, että kaikki järjestyy parhain päin! Vähän huolestuttaa se, että jos mies joutuu hakemaan kauempaa oman alansa töitä (täällä maalla on vaihtoehdot vähissä), niin miten se vaikuttaa arkeemme ja vähentää yhteistä aikaamme. Minunkin työt opettajana ovat tällä hetkellä määräaikaisia sijaisuuksia, joten epävarmaa on silläkin rintamalla vuodesta toiseen. Mutta ehkä tässä pitää vain tehdä lisää töitä Niittylä Homen parissa ja toivoa parasta! :) Tämän rakkaan kodin eteen me kuitenkin taistelemme vaikka viimeiseen hengenvetoon.

Eilisen leppoisaa meininkiä mun miesten kesken <3

Palataan,
Miia


15 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Voi kurja, ei mukavia uutisia ollenkaan. Itselläkin on jo ties kuinka monet yt:t takana, oikeastaan on saanut olla lähes 5 vuotta jo tuli hännän alla, että onko niitä töitä vai ei. Kaikki on kuitenkin järjestynyt aina. Elämä kantaa tässäkin asiassa ja kyllä työ tekijänsä aina löytää.

Pysytte nyt vain hyvällä mielellä, niin kyllä se siitä :)

Maarit kirjoitti...

Voi ei, voin vaan kuvitella tuntojasi.
Ei näitä elämän yllätyksiä aina ymmärrä, mutta jotenkin niistä aina silti selviää...
Voimia ja hyvää, rohkeaa asennetta teille sinne!
Pitäkää edelleen unelmista kiinni <3

Helinä kirjoitti...

Minäkin elin niiden alla vuosia, lähes puolivuosittain aikasemmin. kunnes sitten melkein kuin yllättäen tuli oma aika. Olo oli kurja "olinko huono työntekijä". Mutta ei, ei sitä noin enään voi ajatella, (tietenkin siinä tapauksessa jos potee siitä huonoa omaatuntoa) jos työ loppuu niin se loppuu.

Nyt kuitenkin vähän kuin varkain olenkin pitkään haaveilemani alan koulutuksessa. Sekin tuli todella yllättäen. :) Nyt siis opiskeluja hetki, päivä kerrallaan ja sitten taas jotain uutta ja ihmeellistä..

Lause pyöri mielessäni silloin "jotain parempaa on tiedossa" pätee edelleen ja toivottavasti aina. :)

Saila kirjoitti...

Voi surku mitä uutisia! Toivottavasti tämä johtaa vaan myönteisiin asioihin!! :)

myyrä kirjoitti...

Tsemppiä teille ja uusiin kuvioihin! Meillä eletty samat vaiheet ja nyt vielä erilaisia. On joutunut tosissaan opettelemaan kaikenlaista ja hyväksymään sen että vaikka kuinka on ahkera ja tunnollinen niin elämä voi paiskoa miten vaan.

Miimma M kirjoitti...

Ikäviä uutisia, mutta uskon vanhan loppu on uuden alku, asiat vaan järjestyy, kun uskoo niin. Kaikella on tarkoitus, vaikkei sitä ehkä juuri sillä hetkellä ymmärrä.

Pirjo kirjoitti...

Irtisanomiset on :( Mutta työtätekevälle aina työtä löytyy. Kaikkea hyvää teille!

Virpivarpu kirjoitti...

Taistelu unelmasta Vol. 2!!! Voimia rakkaat! Olette rukouksissa ja ajatuksissa!

Maria kirjoitti...

Olipas tosi ikävä homma! :( Hienoa, että osaat olla noin luottavaisin mielin kuitenkin. Turha murehtiminenhan ei mitään auta. Varmasti asiat järjestyy niin kuin on tarkoitus! :)

Kesäpäivä kirjoitti...

Voimia!!!
Veljeni aina sanoo vaikeuksien kohdatessa: ' se mikä ei tapa,vahvistaa'. Hän on elämää nähnyt ja tietää mistä puhuu :).
Menee silti varmasti aikaa,kun kohtaa yllättäen vanhan lopun. Uusi odottaa ja voi olla että jäljestä ajattelee miten ne asiat järjestyi ihmeellisesti.
Ja perheen merkitys ja tuki korostuu näissä elämänvaiheissa!

Lissu kirjoitti...

Kurjaa :( Tsempit teille <3

PS.Ihana tuo sängynpääty <3

Hanna kirjoitti...

Kyllä niitä vaihtoehtoja on! Kaikki järjestyy. Jos ei välttämättä juuri oman alan töitä niin muita töitä. Ja jos ei muita töitä, niin sitten työttömyystuella lasten hoitoa (hoitomaksut veks) ja sisustustuotteiden pakkausta ;-) Onneksi ehditte saada kodin tuohon kuntoon että sai rakentaa ilman tuota painetta. Ehkä A saa tämän kautta pienen hetken hengähtää? Aikamoinen urakka tuo työn ja rakentamisen yhdistäminen on. Parisuhteelle ainakin tekee hyvää hetken vain olla. Kyllä taivaan isä pitää hulluistaan huolen! Sä lukeudut just siihen sakkiin :D

Pömpeli kirjoitti...

Meilläkin on moni asia epävarmaa Suomen muuton jälkeen. Yritän vaan ajatella, että kyllä meistä huolta pidetään ja vaikka maailmassa tapahtuisi mitä niin se peruskallio pysyy ;)

Anonyymi kirjoitti...

Miten et opettajana ole saanut vakituista työtä?

Miia kirjoitti...

Hanna, todellakin! Hengähdystauko tähän väliin tuli tarpeeseen, burn out olisikin voinut olla isännällä lähellä näin rankan urakan jälkeen.

Anonyymi, olin aikoinaan niin viisas yliopisto-opiskelija että opiskelin sellaisen kapea-alaisen ainekokonaisuuden (pää- ja sivuaine), joilla ei maaseudulla pitkälle pötkitä ;) Isommissa kaupungeissa minulle voisi riittää virkoja paremmin (esim. opiskelukaverit ovat saaneet virat Helsingissä), mutta täällä on oltava useamman kouluaineen pätevyys, jotta saa viran ja tunnit riittää. Sekin oli yksi "uhraus" tänne muuton myötä, mutta meille elämänlaatu maaseudun rauhassa oli tärkeämpää kuin ura....ja saada iso tontti ja talo. ;D

Proudly designed by Mlekoshi playground