Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Kauneudenkaipuuta

3.8.2013



Välillä aina palaa hämäriä muistoja mieleen menneistä kodeista ja eri elämänvaiheista opiskeluajoilta. Ne oli toki ihan hyviä aikoja, mutta oli niissä kipuilunsakin. Tänään kysyin mieheltäni, että vieläkö hän muistaa, kun asuttiin Kivikossa ihan kahdestaan? Kuinka elämä pyöri työn, opiskelun, lenkkipolun ja Makuunin ympärillä? Mies vastasi rehellisesti, että hän muistaa ne kriiseilyvuosina - vaimon siis! ;) Joo myönnän, monesti tuli lenkkipolulla talven hämärinä ja kylminä iltoina purettua kaipausta täynnä olevaa sydäntä miehelle. Hän raukka joutui kuuntelemaan lapsellista tyytymättömyyttäni, vaikka todellisuudessa mies elätti minua ja opintojani. Ei olisi ollut mitään valittamisen aihetta. Mutta monesti en kokenut olevani omalla paikallani tai elämässä vielä siinä, missä haluaisin olla. Opiskelut oli toki vietävä päätökseen ja Hesassa seikkaileminen oli kieltämättä kivaa, mutta kaipasin jo perhettä ja kotia. Jotain pysyvää ja kaunista. Se levoton tunne sisimmässä oli toki myös omaa henkistä kypsymättömyyttä, kun en vielä osannut elää hetkessä, vaan haikailin jotain unelmaa tulevaisuudessa. Ja niinhän se on, että kun nainen kriiseilee, niin mies joko kestää ja kuuntelee tai turhautuu ja hylkää. Onneksi oma mies jaksoi elää rinnalla. Tänään pohdin sitä, että miten ihanaa on elää nyt tuon saman miehen kanssa elämää, jossa en enää koe mitään suurempaa kaipuuta tai ahdistusta. On hyvä olla vain näin tässä ja nyt. Ei kiire minnekään ja mitään vailla. Jatkuva haikailukin on aika raskasta. Uskon, että olen kauneuden kautta oppinut myös nauttimaan elämän pienistä iloista. Luomalla kauneutta ympärilleni saan sisimpään hyvää oloa ja onnen tunnetta. Oli se sitten pelargonit kerrostalon pienellä betoniparvekkeella Kivikossa tai äidin antamat leikkokukat nykyisessä kesähuoneessani, niin tunne on sama. Ihastus. Kiitollisuus elämän kauniista asioista.


Ja kauneinta elämässä on lapset. Suurin lahja <3


Tänäkin iltana mä nautin omasta kuumasta kaakosta mintun lehtien kera. Kai se on jokin lämmin muisto lapsuudesta, mutta kaakao vaan tekee yhä ihmeitä. :) Suosittelen kokeilemaan Clipperin herkullisen suklaista ja täyteläistä luomukaakaota (löytyy ihan lähimmästä cittarista).


Ja jos oikein haluaa päästä tunnelmaan, niin suosittelen myös kelttiläistä musiikkia Spotifysta. Oma vanha suosikkini on yhtye Eden's Bridge. Lapsille soitan iltamusiikkina levyä Celtic Lullabies, jossa on kauniita klassisia kehtolauluja.


Bless you! <3 Miia



4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Tuo on minunkin mielestä hyvää kaaakaota :) Pitääpä kokeilla hakea noita mintunlehtiä kanssa sekaan, ei ole tullut mieleen maistaa, vaikka mintusta muuten kovasti pidänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana Miia! Kaunis kirjoitus. Sulla on upea lahjaluoda ympärillesi kauneutta ja nähdä sitä ympärilläsi <3 Kiitos!

:) Kaarina

Souliina S kirjoitti...

Olipa kaunis kirjoitus <3

Anne kirjoitti...

Oi, nyt taisi löytyä joku samalta aallonpituudelta :)

Proudly designed by Mlekoshi playground