Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

KEIDAS SUOLLA

5.8.2014



Täällä on arki jo alkanut puolella perhettä. Mies on palannut töihin ja Abel-poika hoitoon, ensimmäistä kertaa yksin ilman isoveljeään. Elia nimittäin on aloittamassa ensi viikolla koulutiensä eskarissa tulevalla koulullaan. Vähän jo jännittää - äitiä ainakin! ;) Mutta ennen kuin mullakin jatkuu työt, niin vielä koitetaan toki ottaa kaikki ilo irti viimeisistä lomapäivistä ja näistä mielettömän ihanista helteistä! Eilinen päivä vietettiin retkeillen pienellä järvellä. Abelin ensimmäisen lyhyen hoitopäivän jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut, varsinkin hyvät eväät kylmälaukkuun, ja lähdettiin poikien kanssa seikkailemaan. Isän synnynseuduilla on kaunis, pieni kirkasvesinen järvi, jonne pitää vähän rämpiä suon läpi. Vaiva kannatti - saatiin viettää koko päivä täydellisessä luonnon helmassa ja hiljaisuudessa rentoutuen, ihan kuin jollain omalla private-rannalla! :)


Kumpparit jalassa kannettiin rantakamppeita pitkospuita pitkin.


Perillä odotti keidas - lähdepohjainen puhdas järvi. <3


Tämä entinen julkinen uimaranta on jo aika ränsistynyt ja suon valtaama. Mieheni muistaa lapsuudesta, kun ranta oli vielä täydessä kukoistuksessaan kunnon hiekkarannalla. Kylän lapset kävivät tällä uimassa, kuten miehenikin pikkupoikana. Nyt oli kuitenkin kovin hiljaista - laiturilla hyppi vain meidän perhe (mieskin liittyi mukaan iltapäivästä töistä tullessaan)!


Laiturilla aurinkoa ottaessani lueskelin koskettavaa kirjaa, jota sydämestäni suosittelen ihan jokaiselle: "Ei kenenkään äiti - kertomuksia lapsettomuudesta". Mielestäni tämän silmiä avartavan kirjan olisi syytä kaikkien lukea, varsinkin niiden, joilla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta. Kirjan useat, naisten ja miesten itse kertomat tositarinat antavat perspektiiviä omaankin elämään ja auttavat ymmärtämään tahattomasti lapsettomien suurta ahdinkoa. Monesti lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassamme väheksyen: "lapsettomuus ei ole syy jäädä sairaslomalle, vaikka se sairastuttaakin ihmisen kokonaisvaltaisesti". Se on kipeä asia, joka näistäkin tarinoista ilmeten, voi niin kovin helposti suistaa elämän radaltaan!


Kirjaa lukiessa, omienkin taistojen jälkeen, tulee niin kiitollinen olo näistä pojista - meidän ihmeistä! Sydämeni itkee jokaisen puolesta, joka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kamppailee asian kanssa. Toivon paljon voimia teille - älkää luovuttako! <3


Aurinkoista viikkoa,
Miia



2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Olen lukenut tuon kirjan ja olen samaa mieltä, se olisi ihan hyvä monen muunkin lukea, sellaisenkin jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Meillä siis on, ja luulenpa että niin on ainakin 80% kirjan lukeneista, ellei useammalla.

Kivan oman keitaan löysitte! :)

Anonyymi kirjoitti...

Harmi kun tuo järvi on mennyt tuohon tilaan. Mutta oikein hyvin siellä uiminen onnistuu ja vesikin oli yllättävän lämmintä. Kävimme myös siellä viikko pari sitten.

Proudly designed by Mlekoshi playground