Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Pari sanaa elämästä

15.5.2015


Tänne blogiin kirjoittaminen ja palaaminen on ollut korkean kynnyksen takana. Olen jopa ensimmäistä kertaa ajatellut lopettaa blogin pidon kokonaan. Kuitenkin uskon, että blogilla on vielä minullekin hyvää annettavaa, joten rohkaistuin jotain tänne nyt jakamaan ajatuksistani. Uskon, että jokainen bloggaaja on tämän tunteen ehkä joskus kokenut tai jos ei ole, niin elämä ei päästä ketään niin helpolla, etteikö se tilanne olisi vielä edessäpäin. Uskon, että aika moni teistä lukijoista tunnistaa ainakin sen tunteen, että tekee mieli pahan päivän koittaessa irtaantua sosiaalisesta mediasta. Tämä blogi on tavallaan vielä henkilökohtaisempi ja julkisempi, ja aina ei halua olla henkilökohtainen isoille massoille. Tai vaikka pitäisi henkilökohtaisimmat jutut blogin sisällön ulkopuolella, niin sitten se pinnallinen fiilistelykään ei tunnu omalta, jos on surua ja vakavia aioita elämässä meneillään. On ristiriitaista pitää inspiroivaa lifestyle-blogia, jos elämässä on vaikka tapahtunut jotain dramaattista, joka vie ajatukset mualle. Mielummin olen hiljaa ja pidän breikkiä, kuin pidän yllä kulisseja. Kuitenkaan täysin avoinkaan en teille voi ja halua elämästäni olla, mutta joitain ajatuksia voin jakaa - rehellisesti.

Viherhuoneemme on ollut viime postauksesta asti tässä kauniissa kesäisen kutsuvassa tilassa, kun sain ikkunat pestyä, huoneen siivottua ja ensimmäiset kesäkukat sinne ostettua. En arvannut, kun aloitin tämän huoneen laittamisen kuntoon, että tulisin vielä tarvitsemaan sen terapeuttista eheyttävää voimaa niin paljon, kuin olen näinä viikkoina sitä tarvinnut. Huoneen rauha, valo ja kauneus hoitaa sisintäni nyt enemmän kuin koskaan ennen. Lepään sängyssä paljon, katselen päivän valon vaihtumista ilta-aurinkoon. Mietin, kuulustelen mieltäni ja ajatuksiani, itken, rukoilen, puhun itsekseni ja naurankin. Luen kirjoja ja hengitän syvään, nukun paljon. En ole koskaan ennen elämässäni joutunut vastaavan lailla pysähtymään, ottamaan aikaa henkiselle toipumiselle. Onneksi mitään katastrofaalista ja kovin vakavaa ei ole tapahtunut, mutta minulle ja perheelleni isoja asioita kuitenkin, jotka ovat tuoneet jaksamiseni määränpäähän.


Ennen tätä olen ajatellut hiukan naiivisti elämästä, että ihminen on oman onnensa seppä, asenne ratkaisee ja positiivisella psykologialla pääsee pitkälle jne. Mutta me olemme kaikki vain loppujen lopuksi heikkoja ihmisiä, jotka yrittävät voimaannuttaa itseään päivästä toiseen kunnes se ei enää riitä. Elämä yllättää meidät välillä julmasti ja silloin ei enää itse osaa ja onnistu itseään kannattelemaan ja auttamaan. Ihmisen voimavaroilla on rajansa ja kun se tietty raja ylitetään, niin sieltä paluuseen tarvitaan aikaa ja läheisten apua. Rakkautta, toivoa ja uskoa. Elämän armoilla ollessaan, kun ei kohtaloonsa voikaan enää itse vaikuttaa, ihminen tuntee nöyryyttä ja pienuutta. Se nöyryys on aika hyväkin asia oppia, vaikkei kukaan onnettomuuksia itselleen toivokaan. Enää en ainakaan tuomitse masentuneita ja väsyneitä, sillä nyt tiedän, että siihen ei voi itse paljoa vaikuttaa. Kukaan ei valitse sairastumistaan tai elämän koettelemuksiaan. Ne vain tulevat ja niistä pitää sitten koittaa vähitellen selvitä. Niiden kautta ihminen muuttuu eikä ole enää entisellään. Järkkynyt mieli ei parane millään lohtupuheilla ja tsemppaamisella, vaan asioiden suoraan silmiin katsomisella, hyväksymisellä, suremisella, ymmärtämisellä, sydänten lämmöllä, levolla ja ajan kulumisella. Tunteitaan ei pidä paeta tai ne tulevat vastaan myöhemmin isomman iskun iskiessä. On uskallettava kohdata sisinpänsä aidosti. Vahvuus löytyy loppujen lopuksi heikkouden kautta.

pehmoinen neulostäkki Niittylä Home


Näiden ajatusten myötä haluan toivottaa teille kaikille kaunista viikonloppua.
Pitäkäähän huoli itsestänne ja toisistanne <3
Miia


14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi että :(. Toivon paljon iloa ja valoa elämääsi. Mikä ikinä on tuonut synkkyyttä toivottavasti väistyy!

Itse toivon, että et lopettaisi blogia, koska se on tuonut iloa ja inspiraatiota minun ja varmasti monen muunkin elämään.

Toivon sinulle ihanaa tulevaa kesää!

Liina kirjoitti...

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta tsemppiä! Elämä kantaa!

Hanna kirjoitti...

Voi Miia <3 Kirjoitat niin kauniisti! Toivon kaikkea parasta sinulle ja teidän perheelle. Toivottavasti kesä tuo tullessaan mukavia ja keveitä juttuja! Ja kyllä blogimaailma jaksaa odottaa, älä siitä huoli.

Mäkisenkaupan rouva kirjoitti...

Totta jakaa sana. Halaus sinulle ♡

P ja pienet kirjoitti...

Koskettava kirjoitus ♥ Toivon sinulle levollisia hetkiä, kauniita tunnelmia, eheyttäviä ajatuksia ja rauhaa sisimpääsi ♥♥♥

Mäkisenkaupan rouva kirjoitti...

Piti sanomani että totta JOKA sana...tuli painovirhe. Jokainen meistä käy eämässä varmasti juuri tuollaisia ajatuksia ja tilanteita, ei auta kun mennä kohti elämää, päivä vain ja hetki kerrallansa...

Hanna kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu.

Kesäpäivä kirjoitti...

Tsemppiä! Kesäauringon eheyttävää voimaa ja iloa sinun ja läheistesi elämään!

Anonyymi kirjoitti...

Voimia, jaksamista. Jotenkin tälläiset sanat lohduttavat eniten ja antavat eniten, meitä on varmaan täällä kasvottoman blogimaailman takana paljon joilla on surua ja jotka elämä on pysäyttänyt. Ja joskus vaan mikään ei auta mihinkään taikatempun tavoin ja elämä kulkee katkonaisemmin ja hitaammin, hapuilevasti.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia vaikeaan aikaan. Toivottavasti heräävä luonto ja valo auttaa toipumisessa!

Souliina S kirjoitti...

Voimia sinulle ja perheellesi tähän hetkeen. Minä myös toivon että et lopettaisi blogiasi, vaan anna sen olla vaikka paussilla ja jatkat kun olet valmis siihen. Olet niin oikeassa tuossa, ettei kukaan voi valita/päättää sairastumisestaan, on se sitten fyysistä tai henkistä, mitä tahansa. Jaksamista sinne <3

Sanna- Snow white dreams kirjoitti...

Sylin täydeltä iloa ja valoa elämääsi, voima hali <3

Maarit kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Totta joka sana - tiedän

Anonyymi kirjoitti...


Kiitos kirjoituksestasi- että jaksoit jakaa ajatuksesi kanssamme. Ikävä kuulla, että elämä on tuonut surua ja murhetta.
Voimia ja valoa tästä eteenpäin <3
-kati

Proudly designed by Mlekoshi playground