Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Lasik-leikkaus ja siitä toipuminen

11.7.2016


Moikka taas....niin paljon ollut menoa ja meininkiä tässä alkukesässä, että haasteita meinaa olla pysyä blogissa ajan tasalla ja saada postauksia aikaan kaikesta, mitä haluisin tänne kirjoittaa! ;) Tänään palasimme perheenä Kreikan lämmöstä, jossa vietimme ensimmäistä yhteistä rantalomaa lasten kanssa. No siitäkin aiheesta joudun toteamaan tässä vaiheessa, että palaan ehkä myöhemmin asiaan!

Nyt kuitenkin haluan kertoa lisää minulle tehdystä silmien laserleikkauksesta, josta postasin ajatuksiani jokin aika sitten jo TÄÄLLÄ. Kuten tuosta aiemmasta postauksesta voitte lukea, niin painin viime metreille saakka sen kanssa, että mihin menen leikattavaksi. Seinäjoen Medilaserin valitsin mm. siksi, että se oli minua lähellä, olin kuullut vain hyvää siellä leikkaavasta lääkäristä Pasi Pöyhösestä ja Medilaserilla on täällä pisin kokemus alalta. Hintakaan Lasikille ei ollut huimaava, vaan hyvin lähellä aiemmin harkitsemaani, mutta pidempää toipumista vaativaa Flowta (prk). Esitutkimuksessa sain tietää, että silmäni soveltuvat käytännössä kaikkiin leikkausmenetelmiin ja sarveiskalvoni ovat riittävän paksut myös perinteiseen Lasik-leikkaukseen. Lasikin ja Femtolasikin ero on niin pieni, että lääkärivalintaani luottaen en nähnyt mitään estettä mennä Lasik-leikkaukseen, jossa lääkäri tekee läpän silmään mekaanisesti. Koska olin kuitenkin lukenut netistä ennakkoon myös kaikenlaisia epäonnisia silmäleikkaustarinoita, niin mulle oli tärkeintä vain saada varmuus siitä, että mikäli leikkaustulos ei olisikaan optimaalinen, niin silmäni voitaisiin vielä ilman suurempia riskejä korjata uudelleen (varsinkin kun miikkoja oli ennestään melko reilusti, niin se on mahdollista, että pientä korjausta tarvitaan). Eli olen ymmärtänyt, että sarveiskalvon paksuus määrittää sen, voiko uusintaleikkausta enää tehdä tietyin menetelmin. Tietenkään en haluaisi enää joutua käyttämään laseja, kun kerta olen maksanut siitä, että pääsen laseista eroon!


Medilaserin optikon tekemä esitutkimus oli erittäin kattava ja se tehtiin huolella. Mulle jäi siitä todella hyvä kokemus ja tunne, että näköni ja silmäni tutkittiin viimeistä piirtoa myöten. Mustuaisten laajentaminen tipoilla oli mielenkiintoinen kokemus ja sen jälkeen silmät olivat muutamia päiviä hyvin valonarat, mutta senkin kesti, kun tiesi sen olevan hyvää tarkoitusta varten. Pari päivää esitutkimuksen jälkeen vietin siis sisätiloissa ja katselin mm. tabletilla leffoja minimivalolla kunnes silmät palautuivat normaaliin. Mulle oli varattuna aika leikkaukseen jo kolmantena päivänä esitutkimuksesta, muistaakseni se oli 3.6. eli juuri kesälomani alussa. Suosittelenkin tekemään laserleikkauksen pidemmällä lomalla, sillä olemme yksilöitä ja joillakin toipuminen voi ottaa aikaa. Itse näin todella sumeasti ja huonosti seuraavat kaksi viikkoa leikkauksesta. Epätarkalla näöllä ei olisi ollut kiva käydä töissä. Tosin olen kuullut, että joillakin näkö on täysin terävä jo samana iltana leikkauksesta. Toipuminen on niin yksilöllistä. Mulla oli edessä vähän pidempi taival! 


Itse leikkaus meni hyvin kivuttomasti ja nopeaa. Vain silmien paineistus tuntui epämiellyttävältä toiseen silmään, mutta toisessa silmässä en sitten enää juuri tuntenut sitäkään kipua. Onneksi kaikki oli ohi niin nopeaa, ettei siinä kauaa tarvinnut jännittää ja purra hammasta. Hermoilevana tyyppinä otin ehdottomasti rauhoittavia ennen leikkausta, joten olin lähinnä aika hilpeillä fiiliksillä matkassa! :)


Tärkeää on tietää, että ennen leikkausta ei saa viikkoon käyttää piilareita ja leikkaukseen pitää mennä meikittä. Käytin siis näitä todella vanhoja silmälasejani lähes pari viikkoa ennen leikkausta. Ja sinne yöpöydän laatikkoon ne ovat jäänet 3.6. jälkeen. Eikä ole kyllä ollut ikävä!! :D



Tämä fiilistelykuva on otettu kotimatkalla leikkauksen jälkeen, kun näin jo ympärilleni melko hyvin omin silmin. Sain Medilaserilta tuollaiset hauskat, silmiä hyvin suojaavat lasit, joita tuli pitää aina nukkuessa seuraavan 10 päivän ajan, jotta en voisi unissani hieroa kutiavia kuivia silmiä (ne ovat olleet kätevät myös nurmikonleikkuuhommissa, jottei roskia lennä silmiin). Silmät ovat siis leikkauksen jälkeen kuivat, kun leikkauksessa vaurioituu kyynelkanavien hermoja, jotka kostuttavat luonnostaan silmää. Nämä hermot kuitenkin mitä ilmeisimmin paranevat/uusiutuvat(?) ajallaan ja alkavat kostuttaa taas silmää, kun silmä on toipunut leikkauksesta. Silmien kuivuus on yksilöllistä ja mulla oli jo ennen leikkaukseen menoa kuivat silmät, minkä vuoksi piilareiden käyttö oli tullut epämiellyttäväksi. Leikkauksen jälkeen kuivat silmät aiheuttavat myös sumuisuutta ja epätarkkuutta näköön, mihin en kuitenkaan ollut henkisesti varautunut, vaan kuvittelin, että näen heti leikkauksen jälkeen täydellisesti. Mä olin kuullut tuttavilta vain niitä menestystarinoita, joissa heidän näkö oli kirkas lähes saman tien leikkauksen jälkeen. Tai sitten siinä käy niin, että ihmiset eivät enää muista toipumisprosessiaan myöhemmin, kun aikaa on kulunut ja silmät ovat tulleet kuntoon. He ovat vain niin innoissaan uudesta näöstään, että hehkuttavat sitä, jolloin matkasta tavoitteeseen harvemmin puhutaan. Kun sitten omalla kohdalla näkö oli leikkauksen jälkeisinä päivinä ja jopa viikkoina todella sumea ja epätarkka, niin luonnollisesti aloin panikoida, että jotain on nyt mennyt vikaan ja leikkaus ei onnistunutkaan. En pystynyt kirjoittamaan, olemaan näytöllä tai lukemaan, kun näin niin sumeasti. Se oli henkisesti mulle tosi rankkaa aikaa, kun en tiennyt miten mun tulisi käymään ja piti vain koittaa kärsivällisesti odottaa kohtaloaan! Eli haluan vielä painottaa, että jos käy näin kuin minulla, että kaikki ei menekään toipumisessa kuin Strömsössä, niin se ei suoranaisesti heti tarkoita sitä, että lääkäri olisi tehnyt jotain väärin tai leikkaus olisi epäonnistunut, vaan silmät vain reagoivat leikkaukseen kuivumalla. Itse en voinut ajatellakaan esim. kirjoittavani blogia kahden ekan viikon aikana, kun silmäni joutuivat niin paljon zoomaamaan ja työstämään, että hätinä näin kirjaimet näytöllä. Oli vaikeaa olla tekemättä juttuja, joihin on normaalisti tottunut. Rehellisesti sanottuna olin tuolloin aika pain in the ass miehelleni - valitin ja surkuttelin kohtaloani koko ajan...olin ihan varma, että mulla on nyt vaan käynyt paskasäkä ja en päässytkään eroon laseista!


Onneksi sain kokea ekojen viikkojen aikana myös niitä hyviä hetkiä, kun näinkin ajoittain melko hyvin. Esimerkiksi ulkona silmäni eivät niin kuivuneet kuin kuivassa sisäilmassa, joten näin aina ulkoillessa parhaiten. Ne hetket olivat palkitsevia ja loivat uskoa silmiini. Hain vertaistukea myös netistä ja mua lohdutti kuulla, että monilla muillakin oli ollut vastaavia kokemuksia, että oli kulunut jopa kuukausia päästä eroon silmien kuivuudesta ja sumuisuudesta, eli näkö oli tullut teräväksi vasta vähitellen. Ystävänikin kannustivat ihanasti mua vain malttamaan ja odottamaan - ja niinhän siinä kävi, että nyt kuukauden päästä leikkauksesta voin sanoa, että näköni on jo pääsääntöisesti lähes täydellinen tai yhtä hyvä kuin ennen laseilla! Kreikassa havahduin muutama päivä sitten kun luin kirjaa rannalla, että nyt näen molemmilla silmillä tekstin yhtä hyvin samasta etäisyydestä. Näin ei vielä ollut jokin aika sitten, vaan näin leikkauksen jälkeen oikealla silmällä paljon huonommin. Toipuminen on toki vieläkin vaiheessa ja koen yhä kuivuutta, joka ajoittain sumentaa näköäni, mutta nyt olen päässyt pelkoni yläpuolelle ja osaan jo iloita leikkauksesta ja rillittömyydestä. Lääkäriäni Pasi Pöyhöstä lainaten: "Aika on ystävämme!" :) 


 Tämä kuva on otettu heti seuraavana päivänä leikkauksesta, milloin pystyin jo ihan kutomaan. Kun en voinut lukea, räplätä puhelinta tai tehdä silmilläni muutakaan kovin tarkkaa puuhaa, niin sitten tuli enemmän kudottua ulkomuistista! :)

Mulla on silmien jälkitarkastus vasta elokuun alussa, joten vasta sitten saan tietää tulokset siitä, mihin näköni on asettunut. Ihan hyvä niin, kun tämä toipuminen mulla tuntuukin ottavan aikaa. Toivon toki hartaasti, että näköni menisi mahdollisimman lähelle nollaa, että korjausleikkausta ei tarvittaisi. Mutta joka tapauksessa olen jo nauttinut elämästäni ilman silmälaseja/piilareita ja olen aika vakuuttunut, että en niitä jatkossakaan tule tarvitsemaan! Vaikka kaikki ei tosiaan ole mennyt ihan kuin Strömsössä, niin en silti kadu leikkaustani.
  Näkeminen omin silmin on ihmeellistä!

Miia

P.S. Niin mielelläni kuulisin teidän kokemuksia: Onko jollain muullakin ollut vastaavaa? Miten kauan teillä on mennyt, että näkö on tasoittunut/kuivuminen loppunut? Onko jollain näkö ylikorjaantunut plussalle ja sitten itsestään mennyt takaisin nollaan? Entä millaisia kokemuksia teillä on uusintaleikkauksesta?




*yhteistyössä Medilaserin kanssa


3 kommenttia:

Marsa - Sininen Kuisti kirjoitti...

Minä olin leikkauksessa vuonna 2011. Parin kuukauden päästä kaduin rankasti, koska silmät kuivuivat tosi paljon. Puolen vuoden päästä oli jo parempi ja noin vuoden päästä tilanne muistaakseni normalisoitui. Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen, mutta muistan tuon, että alkukuukausina ahdisti. Jotain pieniä haloefektejä (ihme rinkulavaloja näkökentän laidoilla) joskus näkyy, esim pimeällä ajaessa autoa katuvalojen kohdalla. Mun näkö on myös pysynyt tosi hyvänä, joskin miinusta ei ollut kuin noin -2,5.

Miia kirjoitti...

Kiitos Marsa kun jaoit tuon - tuo antaa toivoa, että kyllä se siitä paranee ajallaan! <3

Anonyymi kirjoitti...

Minä kävin tuossa prk-leikkauksessa vuonna -99 juuri täytettyäni 18 vuotta. Toinen silmä leikattiin ensin, toinen puoli vuotta myöhemmin. Tuolloin ei vielä leikattu yhtäaikaa molempia silmiä kovinkaan herkästi.
Tuo prk-leikkauksesta toipuminen oli melkoinen taival. Itse makasin melkeinpä viikon pimeässä, koska silmät olivat niin kipeät. Pari kuukautta meni ennen kuin näin kunnolla. Ja sama ruljanssi uudestaan puolen vuoden päästä, toisen leikkauksen kohdalla tosin tiesi jo mikä edessä on :)
Silmät olivat minulla kuivat pitkään, varmaankin vuoden verran. Pimeässä näkö oli myös hieman huonompaa kuin aiemmin. Mutta pikkuhiljaa nämä tasaantuivat ja nyt en voisi olla tyytyväisempi! :) Näkö on pysynyt ja laseja en ole tarvinut :)

-Kristiina

Proudly designed by Mlekoshi playground